Koja

Kirjaudu sisään »

Ennalta-arvaamaton rusina konetalossa

lokakuu, 2014

TTY:llä järjestettiin hyvinvointiviikko loppuvuodesta 2014. Iltojen alkaessa pimenemään hitaasti mutta varmasti, oli lokakuun loppu mitä oivallisin ajankohta kiinnittää huomio viikon ajaksi hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen huomioimiseen.

Mielenkiintoni heräsi kun kävin kuuntelemassa mindfulness –luennon. Luennolla esiteltiin pintapuolisesti erittäin kiinnostava väline arkiseen mutta tärkeään asiaan: stressinhallintaan.

”Hyväksyvä tietoinen läsnäolo (mindfulness) sulkee sisäänsä koko tämän hetken. Kun elämme ‘tässä ja nyt’ syntyy uusia oivalluksia niin tulevasta kuin menneestäkin.” (lähde: www.mindfulness.fi)

Luennon innoittamana päätin suunnata myöhemmin päivällä järjestettävään mindfulness –työpajaan, jossa oli tarkoitus käydä käytännön harjoituksina läpi erilaisia mindfulness tekniikoita. Lyhyen, epäselvän ja tunnevivahteikkaan promootiopuheeni johdosta sain houkuteltua mukaan työpajaan myös ystäväni Laurin.

Aiemmin samana päivänä pidetty työpaja oli nauttinut suurta suosiota, ja luokkahuone oli ollut täynnä aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Siispä olimmekin Laurin kanssa jo hyvissä ajoin työpajan oven takana varmistaaksemme, että mahdumme varmasti mukaan.

Joko huonosta ajankohdasta, tai edellisen työpajan suuresta suosiosta johtuen, luokkaan ei saapunut minun ja Laurin lisäksi muita ihmisiä. Paikalla olleet työpajan vetäjät olivat kuitenkin ystävällisiä ja päättivät pitää meille harjoitukset ja vastata mieltä kutkuttaviin kysymyksiin. Harjoitukset olisivat täten varmasti intensiivisempiä ja interaktiivisempia, hyvä näin. Tilanne oli jossain määrin huvittava, kun ajattelin miten tilanne muistuttaa parisuhdeterapiaa.

Teimme harjoituksen, jossa keskityttiin tarkkailemaan vaistoja toisistaan erillään. Ideana oli, silmät suljettuina, löytää rusinasta uusia ulottuvuuksia keskittyen mahdollisimman objektiivisesti sen rakenteeseen, sekä haju- ja makuominaisuuksiin. Kokemus oli avartava kaikista absurdeista vivahteistaan huolimatta.

Yhtäkkiä havahduin. Kaikki keskittymiskykyni herpaantui kun tilanteen tajutessani naurahdin ääneen.

Jos minulta olisi kysytty välittömästi opiskelupaikkani vastaanotettuani että missä näet itsesi kolmen kuukauden kuluttua, vastaukseni olisi tuskin ollut ”tällä hetkellä minulle täysin tuntemattoman ihmisen kanssa imeskelemässä rusinaa kahden ammatti-ihmisen valvonnassa.”

TTY:llä mahdottomasta tulee mahdollinen.