Koja

Kirjaudu sisään »

Skilla:n ja KoRK:in välistä jäynäämistä vuosilta 1980-1999

helmikuu, 1999

Sähkökillalla on melkein alusta asti ollut viha-rakkaus-suhde tuohon niin rakkaaseen Koneenrakentajakiltaan. Alkuaikoina toiminta oli kuitenkin kohtalaisen neutraalia. Muutamaa vuotta myöhemmin skiltalaiset olivat sitten jo saaneet kilpailua aikaan KoRK:in kanssa, aitoa sähköteekkarin ylemmyyttä tietenkin

Vuonna 1982 Skilta halusi muistaa KoRK:ia erityisellä tavalla. Erityinen tapa löytyi kauppahallista, jossa oli myynnissä erikoisen ja suhteellisen vastenmielisen näköinen sekä yltä päältä homeessa oleva lihakönttä. Kauppias Wigren kertoi, että kyseinen lihapala on ”Lumikinkku”. Lumikinkku on kinkku, joka on raakakypsytetty laittamalla siihen tietty homebakteeri, jonka annetaan olla lihassa niin kauan, että se on ”kypsää”. Lihan aromi oli vahva ja säilyvyys erinomainen. Vaikka Lumikinkku oli kallista, niin sen ulkonäkö oli sen arvoinen. Skilta osti KoRK:ille lihakimpaleen ja lahjoitti sen leikkuulaudan, lihaveitsen ja sinappituubin kera. Lahjan ideaan kuului, että se vietiin KoRK:in kiltahuoneen pöydälle vasta kun kiltalaiset olivat lähteneet joululomalle.

1990-luvun alussa KORK oli katkera Skillan suuresta kiltahuoneesta, jossa viihtyi todella runsaasti väkeä. Tästä hammasratasaivoiset korkkilaiset päättelivät, että skiltalaisten kiltahuoneen ilman olevan ummehtunutta ja kaipaavan hieman enemmänkin raikastusta. Tähänhän parhaiten käy Wunderbaum. Seuraavina vuosina fukseja ”palkattiin päivystämään” kiltahuoneella ympärivuorokautisesti ennen vuosijuhlia jäynän uusinnan pelossa. Päivystys oli onnistunutta eikä korkkilaiset onnistuneet jäynäämään Skiltaa vuosijuhlien aikaan tuolloin.

Perinteiset Sähköpäivät järjestettiin Tampereella vuonna 1992. KoRK:in kiltahuoneella meno ei ollut silloin yhtä hyvä kuin Skillassa. Näppärät sähköteekkarit päättivät käydä hautaamassa KoRKin kiltahuoneen oven itsetehdyllä isolla hautakivellä, joka upotettiin betoniin ja multaan kiltahuoneen oven edessä. Samana iltana ko. vuosijuhlissa annettiin KoRK:ille lahjaksi lapio, kun oltiin ”kuultu”, että sitä voisi tarvita heidän kiltahuoneensa edessä.

Vuonna 1995 Skilta jäynäsi KoRK:ia. Konetalon kaikki ovet olivat punaisia, korkinpunaisia. Eräänä aamuna tuli KoRK:in puheenjohtajan vihainen kijroitus Skilla:n, ylioppilaskunnan ja KoRK:in nyysseihin: ”Kuka helvetti on mennyt maalaamaan rakkaan kiltahuoneemme oven sini-keltaiseksi?”

1990-luvulla KoRK onnistui ostamaan mainoksen Skilla:n haalareihin: http://www.teekkarihistoriaa.fi/node/137 Vastaiskuksi skiltalaiset keksivät ilmoittaa KoRK:in ilmoitustaululla, että korkkilaisten haalarit olivat saapuneet ja haalarit sai noutaa jostain Konetalon perimmäisestä sopukasta. Kyseisestä paikasta löytyi paljon tyhjiä pahvilaatikoita ja yhdessä laatikoista löytyi yhdet Skilla:n haalarit.

Vuonna 1999 KoRK:ille annettiin lahjaksi ”maailmanloppu”. Lahjanluovutuksen yhteydessä silloinen KoRK:in puheenjohtaja sai juoda maailmanlopun snapsin ja painaa samalla maailmanlopun nappia. Maailmanlopun nappi oli kiinni ”paperipainossa”. KoRK:ille rakennettu ”paperipaino” sisälsi auton akun, auton äänitorven, 3 elohopeakytkintä, sulakkeen, ledin, releen ja napin. Tämä koko komeus oli betoniin valetussa postin keltaisessa jakelulaatikossa. Sähkötekniset kytkennät tehtiin niin, että lahjaa luovutettaessa laatikkoa pystyi siirtelemään ilman meteliä, mutta kun maailmanlopun nappia painettiin, se poltti sulakkeen relettä ohjaavasta linjasta, jolloin hälytinpiiri aktivoitui. Indikaationa tästä oli napin vieressä sammuva LED. Hälytinpiiri toimi aina, kun elohopeakytkimet johtivat, eli aina kun ”paperipainoa” vähänkin liikautti. Meteli oli auton torven suuruista, eli melkoinen ja vuosijuhlat kuitenkin järjestettiin Suomalaisella klubilla. Lahja ei koskaan päätynyt KoRK:in kiltahuoneelle, vaan nakkifuksit olivat tuskastuneet laitteen ääneen ja heivanneet sen lähimmälle roskalavalle.

 

Lähde: ”KoRK – tuo kaikkien kaveri”, Sähkökillan historiikki 1968-2008