Koja

Kirjaudu sisään »

Tuhannen euron omavastuu

huhtikuu, 2013

TARAKI vietti uuden kiltahuoneen tupareita juuri ennen vuoden 2013 Wapun alkua. Killan isäntä ja minä olimme käyneet päivän mittaisella tavaranhakureissulla ja tulimme illan päätteeksi koululle purkamaan kuorman. Rakennustalon remontti oli ajanut TARAKIn kiltahuoneen väliaikaisesti Konetalon peränurkille: uusi kiltahuone oli tosiaan tarinan tapahtumapäivänä jo käytössä, mutta osa TARAKIn varastotiloista oli edelleen Konetalossa. Purimme osan tavarasta Rakennustalolla ja osa piti viedä siis Konetalon varastoon. Rakennustalolla kaikki meni ihan hyvin ja lähdimme ajamaan kohti Konetaloa. Ratin takana istunut isäntä päätti olla tehokas ja halusi oikaista Konetalon parkkipaikalle ajamalla pysäköintihallin läpi Hermiankadun kautta kiertämisen sijasta. Ajoimme pysäköintihalliin sisään ja heti sisäänkäynnin kohdalla kuului omituista ääntä. Isäntä kuittasi tilanteen sanomalla, että ”tavaratilassa laatikot ne vaan kaatui…” mutta äkkiä meille valkeni, että ehkä siinä tapahtuikin jotain muuta, niinpä isäntä pysäytti auton. Astuimme ulos autosta ja huomasimme, että auton katto oli aivan lommoilla. Tällä kertaa käytössämme oli yksityiseltä puolelta vuokrattu pakettiauto, joka olikin hieman korkeampaa mallia. Auto ei mahtunut liikkumaan pysäköintihallissa mihinkään, koska palkit olisivat ottaneet vastaan. Ainoa keino saada auto pois hallista oli peruuttaa se samaa reittiä takaisin. Jostain syystä auto mahtui ulos vielä huonommin kuin sisään tullessa, joten jotain oli tehtävä. Pitkän ihmettelyn jälkeen eräs Spinnin jäsen haki meille tikapuut ja työkaluja, joiden avulla saimme irrotettua yhden tiellä olleen liikennemerkin sisäänkäynniltä. Vaikka olikin jo pitkälti huhtikuuta niin sisäänkäynnin kohdalla oli vielä pieni lumi/jääkerros, joka tietenkin vaikutti myös osaltaan siihen miten auto mahtuisi ulos – sitäkin taidettiin hakata jollain työkalulla pois… Haimme kiltahuoneelta väkeä, jotta saisimme ihmisten painolla säädeltyä auton korkeutta. Aluksi noin kymmenen teekkaria seisoi tavaratilan peräpäässä, jotta auton takaosa olisi mahdollisimman matalalla. Tämän jälkeen samat sankarit siirtyivät keskelle ja lopuksi eteen. Tällä keinottelulla saimme auton lopulta ulos pysäköintihallista. Luonnollisesti vartijallekin soitettiin ja kerrottiin mitä oli tapahtunut: hän oli mielissään, kun olimme selvittäneet ongelman omin neuvoin ja rehellisesti ilmoittaneet vahingosta. Isäntää koko tilanne harmitti todella paljon, eikä ihme. Tämän auton vahingoissa oli tuhannen euron omavastuu ja vielä oli epäselvää tulisiko isännän maksaa se omasta pussista vai tulisiko kilta tilanteessa vastaan. Lopulta asian puinti ei edes vienyt kovin kauaa. Tekevälle sattuu ja mitään ei kuitenkaan tehty tahallisesti, joten kilta kuittasi homman. Myöhemmin koko tapahtumaketjulle vaan naureskeltiin ja tuon ajan raatitoimijoille jäi mieleen tuhannen euron omavastuu ja se, että ne korkeutta ilmoittavat liikennemerkit kannattaa katsoa huolellisesti.