Koja

Kirjaudu sisään »

STO PIWO - Tarina Sadasta Oluesta

lokakuu, 2015

Olipa kerran Skillan PuolaXQn eräs aamu. Retkikunnan tiedusteleva osasto päätti lähteä jälleen tutustumaan Varsovan kapakkakulttuuriin selvempien havaintojen toivossa. Huhuja liikkui baarista jossa olisi 100 oluthanaa, tämä runsaudensarvi oli meidän määränpäämme. Poistuessamme hostellistamme läheisen nurkan takana oli jo tuttuakin tutumpi kulmabaari jossa 4cl hyvää puolalaista vodkaa maksoi vain 2zl (~0,5e). Lähestyessämme jo baarimikolle tutulla porukalla ovea, tarkkasilmäinen baarimikko laski lukumäärämme ja tiskille päästyämme meidät toivotti tervetulleeksi leveästi hymyilevä baarimikko ja shottilasillinen vodkaa jokaiselle. Tästä virkistäytyneenä suuntasimme hieman kauemmas majoituksestamme.

Nähtävyyksiä kierrettyämme ja ratikkamatkan jälkeen näimme kutsuvan kapakan jossa päätimme jälleen virkistäytyä. Täällä näimme drinkkilistassa tuttuakin tutumman nimen: Long Island Iced Tea. Suomen silloinen alkoholilaki kielsi Suomessa kyseisen drinkin tarjoilun kokonaisena, joten nyt oli hyvä tilaisuus tilata "aito" jäätee. Retkikunnastamme yksi henkilö oli hionut jo paikallisen kielensä niin hyvään kuntoon, että onnistui jopa tilaamaan kaikille puolaksi veden, snapsin, oluen ja Pitkäsaaren Jääteen. Kukaan baarimikoista ei kuitenkaan osannut tehdä jääteetämme, joten vaihdoimme takaisin englanniksi ja neuvoimme ystävällisesti viinamme lasiin.
Hetken istuskellessamme pohdimme että koskahan seuraava ratikkamme menee. "Tuossahan se, otetaan seuraava" kuului vastaus. Noin kolmen ratikan jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme, jo pienoisessa juhlatunnelmassa.

Ilta alkoi pimetä ja löysimme taas uuden kapakan kutsuvalla terassilla. Sisään suunnattuamme alkoi jo ilmeisesti pienoinen koti-ikävä nakertaa alitajuntaamme sillä päätimme tilata nopeat jallukolat. Parastahan tässä oli selittää ihmeissään olevalle baarimikolle mikä ihme oli "fast jallucola". Ohjeistimme kuitenkin baarimikkoa laittamaan puolet halvinta vodkaansa ja puolet halvinta konjakkiaan tai brandyaan shottilasiin ja toisen shottilasillisen kolaa. Baarimikko nauroi ja sanoi että tätä hänen on itsekin kokeiltava, joten joimme sitten shottimme baarimikon kanssa. Ilmeisesti hän piti eksoottisesta herkustamme sillä seuraavaksi hän totesi "Guys, you really have to try this next" ja kaivoi tiskin alta etiketittömän lasipullon ja kaatoi kaikille shotit. "This is 70-80 percent alcohol made of plums, it's really good. What do you want for mixer?" Tietenkin fiksuna ja innostuneena totesin baarimikolle vain vastauksen "No.". Baarimikko naurahti epäuskoisena ja jatkoi "It's really strong, I think you need a mixer for it", ja miksikäs hyvää linjaa menisi muuttamaan niin hetken pohdittuani vastasin jälleen "No.". Baarimikko nauraa ja asettaa ainoastaan yhden ehdon: "No puking then, guys", naurahdan takaisin ja rauhoittelen miestä toteamalla: "Don't worry, we're professionals". Baarimikon pokka ei enää pidä ja hän kehoittaa meitä vain juomaan. Eräs retkemmä jäsen kuitenkin epäröi ja haluaisi lantrinkia pontikalleen, mutta tässä tilanteessa paluuta ei enää ole menettämättä kasvojaan. Lupaan heittää vesipulloni snapsin jälkeen. Juomme paikalliset herkut, jonka jälkeen pelastava vesi kelpasi useammallekin sähköteekkarille tiskillä. Tässä kohtaa baarimikko haluaa tietää mistä olemme. "Finnish students", vastaamme. Baarimikko toteaa, että olisihan se pitänyt arvata ja myy meille vielä oluet sekä toivottaa illanjatkot.

Tässä kohtaa muistamme missiomme: 100 oluthanan baari! Noh, baarin wifiä käyttäen pikainen googlettelu kertoo meille sijainnin. Enää kolme joukostamme haluavat jatkaa kohti El Doradoamme. Otamme taksin ja pian olemme määränpäässämme. Astumme sisään ja totean myyjälle puolaksi "Sto piwo, dziękuję" ("Sata olutta, kiitos"). Myyjä katsoo minua aivan kuin olisin maksanut tonnin setelillä tamperelaisessa sketsissä ja vaihdamme englantiin. Baarimikko ei suostu myymään meille sataa maistelulasillista olutta kerralla joten yritämme toiselta myyjältä. Ei auta. Kolmas kerta toden sanoo, emmekä ole valmiita vielä luovuttamaan. Kolmas baarimikko huokaa syvään ja pyytää kollegansa apuun. He alkavat kaatamaan oluitamme ja lastaamaan niitä tarjottimille. Lopulta meillä on neljä (4) tarjottimellista 5cl maistelulaseja. Kysymme saammeko ne pöytään terassille, mutta ilmeisesti henkilökunnalla on ollut pitkä päivä sillä käskevät meitä itse kantamaan kaljamme.

Oluita pihalla nauttiessamme huomaamme ohikulkijoiden katseiden kääntyvän kohti meitä ja 100 kovin paljon shottilaseilta näyttää astiaa. Osa heistä poikkeaa kadulta jopa baarin sisäpuolelle ja sitä kautta aidatulle terassillemme vain ottaakseen meistä valokuvan.  Tuntien päästä taivaan alkaessa jo hieman valoistumaan tajusimme kellon olevan jo aivan liian paljon seuraavan päivän herätykseen nähden. Oluet olivat jo juotu joten oli aika palata taksilla hostelliin.