Koja

Kirjaudu sisään »

Vuoden kierto tamperelaisen teekkarin elämässä: Vapun traditioiden syntyminen Tampereella

toukokuu, 1966

Pekka Koivisto

Kirjoittaja on Tampereen Teekkarien raadin 1967 ja 1968 jäsen.

Kevättalvella 1966 virisi keskustelu Wapputempauksen järjestämisestä. Toiminta oli pyörinyt syksyn ja talven Domuksen kellarissa olevan klubin ympärillä. Klubin kalustamisen jälkeen klubille kokoonnuttiin joka viikonloppu luomaan teekkarihenkeä. Otaniemestä nimitetty Tampereen asioista vastaava teekkari sekä kuraattori DI Markku Kaivola kertoivat innokkaalle kuulijakunnalle unohtumattomista teekkaritempauksista ja jäynistä. Teekkareista tietoisia olivat vain Domuksella asuvat opiskelijat sekä klubin lähistöllä asuvat, hekin pelkästään kuulemansa perusteella.

Mittavan vapputempauksen järjestäminen sillä kokemuksella ja vielä sadan  fuksin voimin todettiin ylivoimaiseksi. Alustavasti tiedettiin Wapun ohjelmassa olevan ainakin teekkarilakkien jako kello 6.00 Wappuaamuna Teekkariklubilla Otaniemen perinteen mukaisesti. Kuitenkin mieliä askarrutti – miten näyttäisiin ja kuuluttaisiin katukuvassa. Eräällä vapaatunnilla joukko sähköosaston opiskelijoita ryhtyi suunnittelemaan kastekoria, jolla teekkarit voitaisiin kastaa Tammerkoskeen. Hullu idea sai paljon vastaväitteitä ja epäilyjä, mutta jäi elämään. Raati hyväksyi ajatuksen ja ryhdyttiin selvittämään lupakuvioita poliisilaitokselta. Lupa heltisi sillä edellytyksellä, että pelastusvene olisi kastepaikalla vesillä ja käytettävissä.

Kasteen järjestely aiheutti paljon keskustelua. Voidaanko kaikki pakottaa koskeen, entä jos on sairas, ketkä vastaavat järjestelyistä... Periaatteeksi sovittiin, että kaste on vapaaehtoinen ja koskeenpääsyjärjestyksen määrää suoritetut fuksikasvatuspisteet.

Sähköosaston fuksit saivat korin toteutuksen tehtäväkseen, ja rakentamiseen ryhdyttiin Huutijärvellä Timo Honkasen kodin kellarissa. Rakenne valmistui, ja kori kuljetettiin maalattavaksi ja varusteltavaksi Lokomolle. Laite koeponnistettiin nosturin nokassa ja koekuormana oli kymmenkunta metallimiestä Lokomolta ja kaksi tulevaa teekkaria. Kori roikkui alustalla pyörivän nosturin vaijerissa kuin karusellissa. Kuski päästi vaijeria vähän löysäksi pyörityksen aikana ja löi sitten jarrut kiinni. Muutaman kierroksen jälkeen todettiin rakenteiden ”täyttävän varmuusmääräykset”. Kori ristittiin arvoituksellisesti AMONTILLADOksi ja varustettiin lain sallimilla paikallisen sponsorin Kipparimerkeillä.

Perinteistä Suomen Neidon lakitusta oli hoitanut Yhteiskunnallinen korkeakoulun, tuleva Tampereen Yliopiston, opiskeljat. Yritimme neuvotella vuorolakituksesta ja lakittaa Neito teekkarilakilla ensimmäisen kasteen kunniaksi. Sopimukseen ei kuitenkaan päästy, joten ratkaisimme asian vappuaamuna nostamalla lakitetun Neidon lakkiin Teekkaritupsun kastekulkueen yhteydessä. Otsikot kertoivat vapun jälkeen ”Teekkarit tupsuttivat Suomen Neidon”.

Wappuaamuna oli Rongankadun viemärin laskupaikan kohdalla jääriitettä koskessa. Kastekulkue saapui Domukselta VR:n matkatavaravaunujunalla ja suuri kauhakuormaaja kulkueen kärjessä kantaen kauhassa Jämeräpartaista Insinööriä, jolla oli Teekkaritupsu Suomen Neitoa varten. Ohjelma sillalla oli nopea. Liikennettä ei saatu katkaista, ja muutama minuutti tupsutuksen jälkeen sillalle oli tulossa punalippulinnan perässä paljon suurempi vappumarssikulkue. Ehdimme alta pois ajoissa, mutta suuri osa kulkueesta jäi seuraamaan kastetta ja liput jatkoivat lähes yksin. Seuraavina vuosina poliisi eliminoi moiset päällekkäisyydet jo kastelupaa myönnettäessä.

Kaste suoritettiin samalla puominosturilla, millä korin kokeilukin oli tehty. Nosturinkuljettaja silminnähden nautti suorituksestaan antaessaan korin pudota usean metrin korkeudesta koskeen. Vesi ryöpsähti pohjalankkujen välistä suoraan kainaloon saakka ja haalarit kastuivat vasta, kun kori upposi kokonaan. Jotkut lehtikuvaajat myöhästyivät tapahtumasta ja kuvausta varten järjestettiin yhden korillisen uusintakaste. Saunan ja kastejuoman nauttimisen jälkeen oli todella mahtavaa kulkea upouusi Teekkarilakki päässä kaupungilla. Teekkarit ilmestyivät Tampereen katukuvaan.

Teekkarilakkia käytettiin aktiivisesti koko toukokuun ajan ja teekkarit huomattiin. Keskustelu alkoi aina kysymyksellä ”Olitkos sääkin koskessa vappuna?”.

Toiseen teekkarivappuun valmistauduttiin jo kaksinkertaisilla voimilla edelliseen verrattuna. Vapusta haluttiin näyttävä ja uutiskynnyksen ylittävä tapahtuma. Myös taloudelliset tavoitteet olivat melkoiset. Wappupäivä osui maanantaille ja edeltävään viikonvaihteeseen suunniteltiin tempausta.

Jäähallissa järjestettiin sunnuntaina vappuaattona lastenjuhla, jonka ohjelmasta vastasi TV-suosikki Sirkus Papukaijan henkilökunta. Muuna ohjelmana oli juna-ajelua, suuri sisäliukumäki, muotinäytös, ongintaa, elokuvia ym. Juhlan järjestelyt alkoivat autonäyttelyn purkamisella lauantai-iltana. Autonäyttelyn autot täytyi työntää teekkarivoimin ulos, koska bensiiniä ei palomääräysten takia autoissa sallittu. Koko yön fuksit rakensivat esiintymislavaa, liukumäkeä ja muita rakennelmia. Liukumäen koelasku päätykatsomosta kentälle epäonnistui surkeasti, ja juhlan pääjunailija lähti aamuyöstä ostamaan apteekista liukumäen luikastusainetta. Farmaseuttien huumorintaju oli hieman koetuksella ennen kuin sopivaa ainetta löytyi. Vaikka yleisöä oli yli 3 500 henkeä ja taloudenhoitaja vei kaksi muovikassillista kolikoita bussilla keskustaan pankkiin, tuotti lastenjuhla hieman tappiota.

Vappuaattoillaksi oli varattu kolme ravintolaa – Tammer, Tuotanto ja Kaijakka – joissa kussakin teekkarien ohjelmaryhmä esitti korkeatasoista ohjelmaa. Teekkarit olivat miehittäneet Tammerin ja kaksi muuta paikkaa myytiin ulkopuolisille. Ohjelmasta saimme korvauksena osan illalliskortin hin­nasta.

Teekkarilakit jaettiin Wappuaamuna kello 6.00 Ylioppilastalolla, johon tilaisuuteen saapui neljää lukuun ottamatta kaikki fuksit. Koskipuistossa radioitiin kello 9.00 Aamukahvi-lähetys, missä teekkarit vastasivat osasta ohjelmaa. Piimän juonnin ja sillin syönnin lisäksi oli kuorolaulua, köydenvetoa, kivikelin hiihtoa ja torvisoittoa. Kaupunkilaisten täyttämälle Keskustorille saapui teekkarijuna torvipumpun vetämänä. Tilaisuudessa paljastettiin toriin upotettu graniittilaatta, johon oli kirjoitettu ”Tampereen kaupungin ja teekkareiden yhteistyön vakuudeksi Wappuna 1967”. Kaupunginjohtaja Veikko Vartola ja Tampereen Teekkarien kuraattori Markku Kaivola varmistivat itse asian vielä painamalla kämmentensä jäljet tuoreeseen sementtiin.

Keskustorin tilaisuuden jälkeen suoritettiin kaste koskenrannassa valtavalla Lokomon Mobile-nosturilla. Nosturi oli tuotu ihmeteltäväksi jo edellisenä yönä, koska  nosturin siirto edellytti matkalla olevien rollikoiden virtajohdinten nostamista jännitteettöminä, ja tämä voitiin tehdä vain yöllä. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan apulaispoliisimestarin lisäksi reipas pakkaskeli ja melkoisen sakea lumisade. Viisi teekkaria Mikko Rönnholm, Matti Virri, Mauri Loukiala, Seppo Lehtonen ja Antti Lehtinen saivat kasteen yhteydessä kunniafuksikirjan ansiokkaasta toiminnasta.

Koko Wapun riehumisen liikevaihto oli runsas 30 000 markkaa ja tappio noin 1 000 markkaa. Hallituksen jälkikritiikissä todettiin muun muassa seuraavaa: ”Ensimmäinen tehtävä on temppuesikunnan ja pääorganisaattorin nimittäminen. Pääjunailijan valinnasta ja kyvykkyydestä riippuu koko homman sujuva eteenpäin­vieminen. Pääorganisaattoria ei saa rasittaa turhalla juoksemisella, vaan tehtävät tulee delegoida eri päälliköiden kesken. Huomattava on, ettei yksi mies saa hoidettavakseen liian suurta kohdetta ja ettei kaksi miestä tee samaa hommaa toisistaan tietämättä. Pääorganisaattorin tulee olla kokonaistilanteesta mahdollisimman hyvin ja ajoissa selvillä.”

Vapun järjestelyihin osallistuivat käytännössä kaikki Tampereen teekkarit. Tehtävä oli voimavarojen ylärajalla, mutta yhteishengen luojana vapun tempaukset merkitsivät syntyvälle ylioppilaskunnalle paljon. Tilaisuuksien lukumäärä oli niin suuri, että seuraavina vappuina päätettiin keskittyä harvoihin mutta näyttäviin tempauksiin.