Koja

Kirjaudu sisään »

Juhlat suojassa - Bommarien historia

huhtikuu, 1982

Bommarit näyttäisi vakiintuneen juhlien nimeksi vuoden 1992 tienoilla erilaisten pommaripileet-, pommisuojabileet- ym. versioiden jälkeen. Ytimekäs nimi viittasi juhlien sijaintipaikkaan, joka oli Rakennustalon alle louhittu laaja pommisuoja. Juhlat täyttivät jo pommisuojan kaikki kolme suurta hallia. Ensimmäistä kertaa kolmanteen isoon halliin laajennettiin ekskursioryhmä Kangen Millennium-bommareissa eli vuoden 1999 pikkujoulubommareissa 25.marraskuuta.

Bommarit saivat alkunsa vuonna 1982. Konekiltalaisten Saksan-ekskursioryhmä Germik tarvitsi rahaa mittavaa matkaansa varten. Pommisuojabileiden idea syntyi ryhmään kuuluneessa muutaman hengen kaveriporukassa, ”gastronomisessa seurassa”, joka kutsui itseään Gursaksi. Gursalaiset Harri Kuusela, Heikki Turunen, Jaakko Säiläkivi ja Ulla Laukkanen katsoivat, että rahojen keräämiseksi olisi hyvä järjestää teekkareille juhlimistilaisuus vapun seutuvilla.

Pommisuojan äkkäsi sopivaksi juhlintapaikaksi korkeakoulun nykyinen hallintojohtaja Seppo Loimio. Ekskursioryhmän rahastonhoitaja Jaakko Säiläkivi oli ottanut tehtäväkseen kysellä tilaa, johon mahtuisi riittävästi ihmisiä, josta ei tarvitsisi maksaa vuokraa ja joka olisi sen verran kestävää tekoa, että riehakaskaan juhliminen ei kostautuisi korjauskuluina myöhemmin. Loimio esitteli Säiläkivelle pommisuojan: juhlapaikka ja samalla juhlien teema oli syntynyt.

Gursan nelikko lähti kehittelemään pommisuojajuhlia. Tilaa aiottiin käyttää hyväksi varsin suoraviivaisesti: ovet auki, ihmiset sisään, ovet kiinni, bileet käyntiin. Eivät häiritse poliisit eivätkä kuokkavieraat, eikä tupa tyhjene kesken juhlien. Tunnelmaan osui Timo ”nolla” Kojon euroviisukappale Nuku pommiin, johon juhlien pommisuojateemaisessa mainonnassa viitattiin. Ajankohdaksi valittiin Wapun aatonaatto, että Wappu saataisiin kulkemaan vauhdikkaasti alusta alkaen.

Pommisuojasta otettiin käyttöön etummainen lohko. Muut osat rajattiin pois näkyvistä vuorivillapaalein. Ohjelmassa oli oman esiintyjäporukan jazzahtava musiikkinumero, kolikoiden heittoa koskenkorvapulloa vasten ja disko. Musiikkivideot tekivät vasta tuloaan maailmaan, mutta alan suhteillaan Harri Kuusela sai lainatuksi Poko Rekordsin Epe Heleniukselta muusikoiden promootiovideoita, joita heijastettiin kankaalle sähkötekniikan laitokselta lainatulla videoheittimellä. Myöhemmin illalla videomateriaali vaihtui jo aikuisyleisön elokuviin, eikä tästäkään ohjelmanumerosta päästy muutamaan bommarivuoteen eroon.

Yleisöä ensimmäisiin bommareihin kertyi 250 – 300 henkeä, juuri sen verran kuin halliin väljästi ja suosiolla mahtuu. Järjestäjille jäi lipunmyynnistä käteen jotain: ei isoa summaa, mutta perinne oli luotu.

Juhlapaikan kestävyys osoittautui enimmäkseen ennakkoarvioiden veroiseksi. Hävikiksi kuitattiin ainoastaan kolikonheiton maali ja pääpalkinto, joka rikkoutui illan tiimellyksessä. Ovien lukitsemista kokeiltiin jossain vaiheessa iltaa, kun Mikontalosta soitettiin ja varoitettiin poliisien kiertelevän korkeakoulun lähistöltä, mutta muuten alkuperäisen suunnitelman äärimmäisyyksistä luovuttiin.

Alkuperäissuunnitelmiin verrattuna juhlien sisäänkäynti vaihtoi paikkaa: nykyisen teekkarisaunan puoleista ramppia ei voitu käyttää, koska siinä osassa pommisuojaa oli rakennusosaston tutkimukseen liittyviä polystyreenielementtejä useita vuosia kestävässä virumiskokeessa. Pahat kielet väittävät, että palkit kokivat siitä huolimatta juhlien aikana kovia ja teekkaribileet joutuivat siksi etsimään parina seuraavana vuonna jonkin muun pitopaikan kuin pommisuojan. Järjestäjien mukaan porttikiellon aiheutti kuitenkin vain pelko siitä, että koekappaleille voisi sattua jotain.

Pommisuojan juhlakäyttö jatkui vapun aatonaattona 1985. Asialla oli jälleen konekillan Saksan-ekskursioryhmä, joka sai sovituksi TTKK:n kiinteistöpäällikön Erkki Hurun kanssa sellaisen järjestelyn, että ovet rakennuselementtien virumistilaan suljettiin juhlien ajaksi kokonaan. Käyttöön otettiin toinenkin etuluola. Tilaa pelkistettiin ja suojattiin mustalla muovilla, jolla vuorattiin erityisen tarkasti ”selviämisasemaksi” varattu huoneentapainen sisääntulon läheisyydessä.

Lippuja vuoden 1985 bommareihin painettiin nelisensataa. Lippuja myytiin jonkin verran ennakkoon, suurin osa jäi ovelta myytäviksi. Järjestäjillä oli ennakkokyselyjen perusteella sellainen tuntuma, että yleisöä olisi kuitenkin tulossa riittävästi. Ja tulihan sitä: lippusarja tuli illan mittaan myydyksi kolme kertaa. 1200-päinen yleisömeri toi rahaakin enemmän kuin vuoden 1982 bommaripioneereille – näiden bileiden järjestäjät kattoivat ekskursiokuluistaan juhlien tuotoilla nimittäin lähes puolet.

1980-luvun alkuvuodet olivat bommarien järjestelyssä villiä aikaa. Kiltojen helmoissa toimivat bilejärjestäjät neuvottelivat tilat käyttöönsä suoraan korkeakoulun hallinnolta ilman ylioppilaskunnan kaitsentaa. Kohoavat lippujen hinnat alkoivat herättää närää, ja pian vapun 1985 juhlien jälkeen TTKY:n kiltaneuvosto ”kaappasi” bileet ylioppilaskunnan sateenvarjon alle ja alkoi koordinoida bommarien jäjestelyä. Juhlat rajoitettiin kolmeen vuodessa: vapun bommarit sai Konekilta, syysjuhlat menivät rakentajille ja pikkujoulut sähkökillalle. Arkkitehdit saivat oikeuden järjestää laskiaisbileet, jos niitä anoivat.

Käytäntö on opiskelijoiden ja kiltojen määrän kasvaessa muuttui. Tavallaan ympyrä sulkeutui: bommareiden järjestäjä oli taas useimmiten innokas ja toiveikas ekskursioryhmä. Juhlia oli neljät vuodessa – laskiaisen seutuville osuvat bileet järjestettiin akateemisen kyykän maailmanmestaruuskisojen jatkobileinä.

Bommareiden ohjelma pyöri musiikin ja yleisen juhlinnan ympärillä. Alkuaikoina ohjelmaksi riitti disko, mutta myöhemmin bommareiden musiikkitarjonnasta vastasi jo pari-kolme live-esiintyjää, joista vähintään yksi oli tunnettu kotimainen artisti tai yhtye, yksi taas tuntemattomampi nouseva kyky, joka saattaa jopa ponnistaa korkeakouluväen omista riveistä. Juhlien laajennuttua useampaan halliin tiloissa pystyttiin soittamaan koko illan myös levyjä erillisessä discossa.

Esiintyjät ja puitteet olivat kuitenkin vain runko bommari-illalle. Tapahtuman sielu ja ydin oli juhliva haalarikansa. Kukaan ei viettänyt koko iltaa pommisuojan uumenissa: juhliin valmistautuminen Hervannan opiskelija-asunnoissa ja korkeakoulucampuksen kilta- ja kerhohuoneissa oli olennainen osa koko tapahtumaa. Valmistautuminen on yleensä niin huolellista, että hyvissä ajoin iltayhdeksältä tai kymmeneltä avautuneille pommisuojan oville saavutaan vasta lähempänä puoltayötä – kuten kaikki muutkin.