Koja

Kirjaudu sisään »

TTYY:n historia: Toiminta TKY:n alaisuudessa

syyskuu, 1965

Teknillistä korkeakoulua haikailtiin Tampereelle ensimmäisen kerran jo 1800-luvun puolivälin vaiheilla. Senaattori Agathon Meurman katsoi, että tekniikassa tulisi antaa Suomessa korkeakouluopetusta, ja paikaksi sopisi parhaiten teollisuuskaupunkina tunnettu Tampere: "Tunnustaessamme, että korkeamman teknologisen oppilaitoksen aikaansaaminen on maassamme mitä tärkeintä, voinemme samalla myöntää, että tuskin lienee sopivampaa paikkaa sellaiselle kuin Tampereen kaupunki monine suurine teollisuuslaitoksineen. Sijoittamalla oppilaitos paikkakunnalle, jossa sen oppilailla on tilaisuus saada jatkuva käytännöllistä harjoitusta, on myöskin helpompi välttää teoreettista yksipuolisuutta." Ehdotus ei kuitenkaan saanut kannatusta, sillä Suomessa ei katsottu tarvittavan korkean koulutuksen saaneita tekniikan ihmisiä niin paljon, että erillistä koulua tarvitsisi perustaa.

Asian äärelle palattiin seuraavan kerran vuonna 1919 ja erilaisia ideoita heiteltiin seuraavinakin vuosikymmeninä. Esimerkiksi jotkin Tampereen Teknillisen Seuran jäsenet katsoivat, että 1923 perustettu Tampereen teknillinen oppilaitos laajennettaisiin teknilliseksi yliopistoksi, ja sotavuosina Tampereen kaupungin päättäjistössä eläteltiin mahdollisuutta siirtää pommitusten vaurioittama Teknillinen korkeakoulu Helsingistä uusiin tiloihin Tampereelle. Puheeksi jäivät nämäkin.

1960-luvulla ilmapiiri kääntyi suotuisaksi Tampereen teknilliselle korkeakoululle. Yhtäkkiä moni taho edisti samaa asiaa. Tampereen korkeakouluyhdistys lähetti vuoden 1963 lopulla Tampereen kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa esitettiin toimikunnan asettamista tutkimaan korkeakoulun perustamista Tampereelle. Erityisesti kaivattiin jatkokoulutusta opistoinsinööreille. Kaupunginhallitus tarttui toimeen 1964 ja perusti toimikunnan tutkimaan Teknillisen korkeakoulun perustamista Tampereelle. Samanaikaisesti Teknillisen korkeakoulun neuvottelukunta vertaili Suomen diplomi-insinöörien määrää naapurimaassa Ruotsissa valmistuvien virkaveljien lukuihin ja huomasi merkittävän epäsuhdan: insinöörejä tuli maassamme alle puolet Ruotsin määristä. Koulutusta olisi lisättävä kiireesti.

Nopeimmaksi tieksi katsottiin, että Teknillinen korkeakoulu perustaisi Tampereelle alaosaston, joka saisi vähitellen kehittyä itsenäiseksi korkeakouluksi. Tästä ratkaisusta oli enää lyhyt matka opetuksen aloittamiseen. Tarvittavat esitykset ja lausunnot tehtiin teknillistä opetusta hallinnoivalle kauppa- ja teollisuusministeriölle kevään 1965 kuluessa, ja jo kesän 1965 karsintakursseilla tuleville opiskelijoille ilmoitettiin, että opiskelemaan voisi ilmoittautua myös Tampereelle, jossa todennäköisesti alkaa opetus kone-, sähkö- ja rakennusosastoilla. Teknillisen korkeakoulun opettajaneuvosto teki lopullisen päätöksensä opetuksen aloittamisesta elokuun alussa ja 13.8. 1965 tasavallaan presidentti antoi asetuksen teknillisestä korkeakouluopetuksesta Tampereella.

Syyskuussa 1965 Tampereella aloitti opintonsa 110 ensimmäisen vuosikurssin tekniikan ylioppilasta. Opetustiloina oli kolme luokkahuonetta Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa ja uuden kauppaoppilaitoksen luentosali. Opettajat olivat Helsingistä ja teknillisestä opistosta. Seuraavan vuoden budjetissa Tampere sai yhden professorin ja seitsemän apulaisprofessoria. Seuraavana vuonna määrä moninkertaistui, syksyllä 1967 Tampereella oli 9 professorin ja 12 apulaisprofessorin virkaa.

Alun perin Tampereella opiskelevien teekkarien edunvalvontaa kaavailtiin melkoisen Espoo-vetoiseksi. TKY oli jo kesän kuluessa nimennyt Tampereen toimikunnan ja antanut yhdelle hallituksensa jäsenelle tehtäväksi hoitaa erityisesti Tampereen asioita. Organisaatioksi katsottiin riittävän sen, että jokainen kolmesta Tampereella olevasta osastosta valitsisi yhden opiskelijan TKY:n ja jäsenistön väliseksi yhdyshenkilöksi. Toimintaa johtamaan ja valvomaan tarvittaisiin diplomi-insinööri. Tällaiseksi kuraattoriksi saatiin DI Markku Kaivola. Tampereen osastohan oli TKK:n sivutoimipiste, joten tamperelaiset kuuluivat TKY:hyn ja muodostivat yhden sen alayhdistyksistä.

Tampereen teekkarit eivät tyytyneet esitettyyn yhdyshenkilövetoiseen organisaatiomalliin. Omaehtoista toimintaintoa kuvaa se, että ensimmäisistä 110:sta Tampereen tekniikan ylioppilaasta valtaosa oli läsnä ylioppilaskuntamaisen toiminnan alkaessa Tampereella. 29.9. 1965 Tampereen uuden kauppaoppilaitoksen luentosaliin Kalevaan oli kokoontunut 78 opiskelijaa valitsemaan keskuudestaan hallitusta, tuolloin nimeltään vielä Tampereen teekkarien raatia, ja sopimaan asioiden järjestelystä emokorkeakoulun ylioppilaskunnan TKY:n kanssa.

Hallituksen eli raadin puheenjohtajaksi valittiin insinööristä diplomi-insinööriksi opiskeleva, työelämässäkin ollut Pertti Sarkomaa. Uusi organisaatio alkoi välittömästi valmistella sääntöjä eli työjärjestystä. Työjärjestyksen tekivät yhdessä Tampereen toimikunta, TKY ja Tampereen teekkarien raati ja se hyväksyttiin TKY:n edustajistossa joulukuussa.

Työjärjestys määritteli Tampereen teekkareille kiltamaisen organisaation. Sen mukaan TKY:n Tampereella opiskelevat jäsenet muodostivat toiminnallisen kokonaisuuden, jolla on omat päättävät ja toimeenpanevat elimet ja joka toimii itsenäisesti työjärjestyksen rajoissa. Työjärjestys määritteli kuraattorin, yleisen kokouksen ja raadin tehtävät sekä muut toimihenkilöt sekä Tampereen teekkareiden suhteen TKY:n päättäviin elimiin. Raadin kokoonpanoksi määrättiin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, isäntä, rahastonhoitaja ja jäsen. Lisäksi valittiin toimihenkilöitä kuten lukkari, ekskursiomestari ja urheilumestari.

Pari seuraavaa vuotta perusorganisaatio säilyi samana mutta laajeni ja kehittyi. Raadille tuli jaostoja ja ensimmäiset killat perutettiin. TKY:n hallituksessa oli yhä Tampereen asioita hoitava jäsen, lisäksi TKY:n edustajistossa toimi kolme Tampereella opiskelevaa jäsentä. Opiskelijatoiminta ei ollut enää ainoastaan klubihuoneistolla oleilua ja juhlien suunnittelua, vaan yhä vakavammat äänenpainot puhuivat SYL:n riveissä vaikuttamisesta ja opintodemokratiasta.

Tampereen alayhdistyksen työjärjestyksen tilalle laadittiin säännöt vuonna 1968. Tästä lähtien toiminta oli huomattavan ylioppilaskuntamaista: kaikkien opiskelijoiden yhteisen yleiskokouksen tehtävät siirtyivät vaaleilla valittavalle edustajistolle ja raadista tuli hallitus, jonka alaisuudessa toimi jaostoja. Keväällä palkattiin ensimmäinen toimistotyöntekijä. Samana vuonna alkoi osallistuminen korkeakoulun hallintoon, kun ensimmäiset opiskelijajäsenet pääsivät korkeakoulun hoitotoimikuntaan ja osastokollegioihin.

Tampereen teekkarien ensimmäiset edustajistovaalit järjestettiin 19.-20. marraskuuta 1968. Edustajia valittiin 35. Tampereen teekkareiden organisaatiossa säilyi toimi, jota ei nykyisin enää ole: Tampereen teekkareiden puheenjohtaja eli yleiskokousten nuijanheiluttaja oli 1969 lähtien Tampereen kaupungin palveluksessa olllut DI Paavo Korhonen.

Tampereen teekkarit sai ensimmäisen pääsihteerin, tässä vaiheessa osa-aikaisen, vuonna 1969. Ensimmäinen pääsihteeri Mikko Pirhonen hoiti virkaa kevätlukukauden ajan. Syksyllä virka kokopäiväistettiin ja siihen ryhtyi Markku Vahviainen. Tampereen teekkarit muistutti yhä enemmän itsenäistä ylioppilaskuntaa. Yhdistys sai oikeuden lähettää SYL:n liittokokouksiin yhden ja STOL:n (Suomen tekniikan opiskelijoiden liitto) kaksi tarkkailijaedustajaa.

Tampereen teekkarit pääsi yhdistysrekisteriin vuonna 1970. Oikeustoimikelpoisen yhdistyksen asemaa tarvittiin oluenmyyntiluvan saamiseksi Teekkariklubin tilaisuuksiin. Otaniemestä katsoen tamperelaisten annettiin tässä vaiheessa jo elellä melko lailla omaa elämäänsä jäsenmaksujen keräämistä lukuunottamatta. Itsenäistymisen viivästyessä TKY sentään tuli apuun tamperelaisten sosiaalisissa ongelmissa liittymällä Opiskelijatuen ja Opiskelija-asuntolasäätiön jäseneksi, että Tampereen teekkarit pääsisivät käsiin ruoka- ja asuntoetuihin opiskelukaupungissaan.