Koja

Kirjaudu sisään »

Teekkarit tulivat tunnetuksi Tampereella

toukokuu, 1966

TKY:n alaosaston avautuminen syksyllä 1965 Tampereelle ei näkynyt tavalliselle ihmisille juuri millään tavalla. Noin sadan hengen opiskelijajoukko, joka oli vielä siroteltu opiskelemaan toisten oppilaitosten tiloihin ja asui alivuokralaishuoneissa eri puolilla kaupunkia, ei ollut sellainen yhtenäinen ja värikäs lauma jonka ohikulkija heti tunnistaisi.

Teekkareita tämä tietyllä tavalla turhautti. Domuksen teekkariklubin toimintaan kuului olennaisesti teekkarihengen viljely uusien tamperelaisopiskelijoihin. Emokorkeakoulun ylioppilaskunnasta Otaniemestä oli nimitetty Tampereelle oma vastaava teekkari ja kuraattori, joka kertoi klubilla oleskelevalle väelle tarinoita teekkareiden tempauksista ja jäynistä. Tampereen sivukorkeakoulun opiskelijoista alkoi pikku hiljaa tuntua, että perinteet velvoittavat luomaan Tampereellekin näkyvän ja kuuluvan teekkarikulttuurin, joka tunnettaisiin muuallakin kuin klubin lähinaapureiden keskuudessa. Samalla edistettäisiin omaa asiaa myös vakavammassa mielessä: tehtäisiin Tampereen teknillistä korkeakoulua ja sen opiskelijoita tutuksi myös esimerkiksi tuleville työnantajille ja sellaisille tahoille, jotka olisivat hyödyllisiä yhteistyökumppaneita jo opiskeluaikana.

Ensimmäinen näyttävä tempaus muodosti heti tamperelaisten teekkarien leimaavimman, näkyvimmän ja kestävimmän perinteen. Muutamien sähköosastolaisten hullusta päähänpistosta alkuun lähtenyt teekkarikaste varasti shown niin yliopiston opiskelijoilta kuin työväenmarsseistakin jo Tampereen ensimmäisenä teekkariwappuna vuonna 1966. Kastetempaus nosti Tampereen teekkarit myös valtakunnalliseen julkisuuteen: Teekkarikaste ja Tampereen teekkarien raadin puheenjohtajan haastattelu muodostivat television vuoden 1966 valtakunnallisen Wappuohjelman oleellisen osan.

1960-luvun loppuvuosina teekkareiden ja Tampereen yhteiselämälle haettiin yhä uusia muotoja. Tampex-lehden juttua varten suoritettiin kokeilu, jossa yksin liikkunut mies kyseli kadulla kulkevilta ihmisiltä, missä Tampereella on teknillinen korkeakoulu. Edes poliisilta oikeaa tietoa ei tahtonut löytyä: monille oli outo ajatus, että Tampereella olisikaan moinen oppilaitos.

Pian tuon Tampexin ilmestyttyä keväällä 1968 tuntemattomuutta lähdettiin murtamaan Operaatio Lehtien valtauksella. Teekkarijoukko rynni Tampereen kolmen valtalehden, Aamulehden, Kansan Lehden ja Hämeen Yhteistyön, toimituksiin. Jättimäisellä laskutikulla uhaten ja torvea soittaen toimittajia ”pakotettiin” kirjoittamaan teekkareista ja Teknillisestä Korkeakoulusta Tampereella. Esimerkiksi Aamulehti ”antautui” hyökkääjille lupamalla teekkareille kokonaisen sivun lehden seuraavan päivän numerosta.

1969 alettiin osoittaa teekkareiden kannalta ratkaiseville päättäjille huomiota uudella ja erityisellä tavalla. Kaupunginjohtaja Pekka Paavola ja kaupungin järjestelypäällikkö, Tampereen teekkarien puheenjohtaja DI Paavo Korhonen kastettiin vappuna kunniateekkareiksi.

Kunniateekkareiksi on sittemmin, yleensä mieluiten ylioppilaskunnan merkkivuosina, kastettu ihmisiä joille ylioppilaskunta on joko kiitollinen jo saavutetusta yhteistyöstä tai ihmisiä, joiden kanssa halutaan huomionosoituksen avulla päästä suoraan ja sujuvaan keskusteluyhteyteen. Kun kaupunginjohtajalla tai poliisin hallintopäälliköllä on lämmin muisto kylmästä kasteesta, hänen juttusilleen on helpompi mennä hoitamaan esimerkiksi erilaisia lupakysymyksiä.