Koja

Kirjaudu sisään »

BESTin pohjoismaisten hallitusten tapaaminen Norjassa

huhtikuu, 2008

Vuonna 2008 keväällä pakkasimme nelihenkisen seurueemme jo suhteellisen vanhaan vitossarjalaiseen bemariimme ja otimme railakkaan lähdön kohti turkua. turusta Viking Linen laiva lähti kuljettamaan meitä kohti Tukholmaa. Vaikka koko huominen päivä tulisi olemaan ajontäyteinen ja herätys aikainen, ei se estänyt meitä nauttimasta laivan antimista vaan pidimme hauskaa koko rahan edestä. Aamu avautui suhteellisen ankeana ja aamuksi valittu kuljettaja sai lähestulkoon kantaa lopun seurueen autoon. Tästä alkoi pitkä ajomatka kohti Rörosia. Vaikea aamu alkoi kuitenkin helpottaa suhteellisen pian, sillä laivan tax freestä hankittujen juomapullojen tyhjeneminen takapenkillä sujui yllättävän helposti. Näin ongelmista suurin, eli jalo, oltiin saatu ratkaistua.

Ongelmista toinen, eli nälkä, alkoi painaa, olihan edellisestä ateriasta jo tovi. Emme kuitenkaan pystyneet turvautumaan mihinkään perinteiseen ratkaisuun, sillä Ruotsissa, tuossa läntisessä naapurissamme, oli mäkkäreissä tarjolla vain aamupalamenu, joka ei tähän olotilaan oikein uponnut. Oli siis turvauduttava nestemäiseen nälänsammutukseen, ja odotettava, että matka etenisi niin nopeasti, että olisi tarjolla jotain ihmisten ruokaa. Koska tästä on jo useampi tovi ja janojuomia tuli matkan aikana nautittua sopivasti, en muista sen ruotsalaisen pikkukylän nimeä, johon pysähdyimme aterioimaan. Kylästä löytyi kuitenkin suhteellisen perinteisen tyylinen grillikioski, jonka myyjä puhui englantia suunnilleen yhtä paljon kuin me ruotsia. Sivistyneillä arvauksilla ja listan osoittelulla saimme kuitenkin tilattua täytettä vatsoillemme. Ruoka oli mainiota ja koska syöminen on suhteellisen raskasta puuhaa ja olimme väsyneitä, kaksi nukahti aterian päätteeksi pöydän ääreen. Kun uupuneet sankarit oltiin saatu herätettyä, ahtauduimme taas autoon ja lähdimme etsimään kylästä jonkinlaista markettia, koska emme olleet varmoja, olisiko määränpäämme lähellä minkäänlaisia kauppoja. Hetken kaupassa pyörittyämme ja ihmeteltyämme ruotsalaisten outoa mieltymystä kakkosolueen, pääsimme jatkamaan matkaa täytetyin varastoin. Loppupäivän matkaaminen sujui ilman suurempia kommelluksia ja aloimme lähestyä määränpäätä. Saavuttuamme meille annettuihin gps-koordinaatteihin saimme tietää olevamme jonkinlaisen tien päässä lammen rannalla, ilman että välittömässä läheisyydessä oli minkäänlaista rakennusta. Päätimme ottaa puhelinyhteyden järjestävään tahoon. Lyhyen kommunikoinnin ja tietynlaisten erimielisyyksien mökin käsitteestä jälkeen, näimme rakennukset horisontissa, joita kohden lähdimme suuntaamaan. Purkauduttuamme majapaikkaan loppuilta kului ilman varsinaista ohjelmaa erinäisten tutustumisleikkien muodossa.

Seuraavat kolme päivää kuluivat erilaisten kerhomme toimintaan liittyvien koulutusten ja yöhön asti jatkuvien juhlien merkeissä. Näistä lienee turha sen tarkemmin kertoa, saati että muistaisin niistä kovinkaan paljoa. Otetaan kuitenkin pieni ote viimeiseltä illalta, koska se oli sisällöltään moninaisin. Kuten kukaan ei varmaankaan tiedä, on BESTin tapahtumissa tapana järjestää international evening. Tätä iltaa varten tapahtumaan osallistujat ovat tuoneet kotimaastaan erilaisia perinteisiä juomia ja ruokia, joita sitten esitellään ja tarjoillaan muille osallistujille. Koska kyseessä oli ainoastaan pohjoismaiden tapaaminen, oli ruoka suhteellisen vähässä. Jotain kuivia kalanpalasia ja satunnaisia hassuja leipiä pöydiltä löytyi. Juomaa taas oli senkin edestä. Koska ulkomaalaiset jostain kumman syystä pitävät minttuviinasta, olimme tuoneet sitä ja salmaria maistettavaksi. Juomat aiheuttivat erinäisiä reaktioita laidasta laitaan. Muiden maiden annista voi mainita tanskalaisten fisut sekä ruotsalaisen akvaviitin. Jälkimmäinen ei ole läheskään yhtä hyvää kuin ensimmäinen. Illan kuluessa kaikki esittelivät antimiaan, joita aluksi sivistyneesti maisteltiin. Loppuillan tapahtumat eivät ole kovin painokelpoista tekstiä.

Viimeinen aamu, joka myöskin edellisillan juhlien jälkeen osoittautui hankalimmaksi, avautui silmiimme kevyen lumisena, mikä oli suhteellisen ikävää, koska autossamme oli alla jo kesärenkaat. Onneksi kuitenkin yön aikana sataneet lumet sulivat pois ennen lähtöä. Paluumatkasta Tukholmaan ja turun kautta Herwantaan en juurikaan muista, koska nukuin matkan aikana edellispäivien univelkaa pois. Kaikesta tästä jäi käteen kuitenkin se, että on niitä mukavia ”teekkareita” muuallakin kuin Suomessa ja edes korkean paikan leiri ei estä krapulan lopullista tulemista.