Koja

Kirjaudu sisään »

Syntyhistoria ja hallinnon kehittäminen: Toiminta keskittyy korkeakoululle

tammikuu, 1966

Tampereen teekkareilla ei ole missään vaiheessa ollut omaa taloa. Alkuun korkeakoulukin toimi hajanaisissa tiloissa eri oppilaitosten kattojen alla, joten opiskelijatkin joutuivat etsimään kokoontumispaikkansa muualta. Klubitilat saatiin opiskelija-asuntola Domuksen kellarista nykymittapuulla hyvin ankeista oloista: huoneessa ei ollut ikkunoita, vessoja oli yksi, kalusteet rakennettiin fuksityönä lahjoitusmateriaaleista.

Vuonna 1966 teekkarit saivat Tampereen teknilliseltä oppilaitokselta huoneen toimistotiloiksi. Samana vuonna Tampereen kaupunki ilmoitti luovuttavansa ylioppilaskunnille vuokralle Kauppakadulla kaupungin keskustassa sijaitsevan kiinteistön ylioppilastaloksi. Talon kunnostamiseen ja hallintaan perustettiin säätiö, jossa TKY oli Tampereen teekkareiden toivomuksesta yhtenä perustajayhteisönä. Kaksi muuta perustajayhteisöä olivat Tampereen Yliopiston opiskelijajärjestöt. Vuokrasopimus ylioppilastalosta allekirjoitettiin vuonna 1966. Kokouksia pystyttiin pitämään ylioppilastalolla vuodesta 1967 lähtien.

Teekkareiden omat tilat toimivat alkuaikoina lähinnä klubeina, toimisto- tai järjestökäyttö oli toisella sijalla. Railakas elämä johti siihen, että vuokrasopimukset joutuivat usein katkolle. Domukselta klubi sai lähtöpassit jo 1969, mutta tila jäi vielä oleskelukäyttöön lehdenlukua ja television katselua varten. Uudet toimitilat vuokratttiin Näsilinnankadulta. Näsilinnankadun klubi kävi ahtaaksi vuosi myöhemmin, ja uudet tilat vuokrattiin Naulakadulta. Pisimmän aikaa ennen Hervantaan muuttoa teekkariklubi sai toimia Teknillisellä museolla Salhojankadun ja Itsenäisyydenkadun kulmassa.

Hervantaan muuttaminen toi tässä mielessä valoa myös opiskelijoiden elämään. Hervannan campus sijaitsi tuossa vaiheessa vielä melko erillään asunnoista ja palveluista, joten oli järkeenkäypää yrittää saada tilaa opiskelijoillekin korkeakoululta.

TTKY on siitä harvinainen ylioppilaskunta, että se on palvellut jäseniään kiinteässä fyysisessa yhteydessä itse korkeakouluun. Eivätkä vain ylioppilaskunnan viralliset palvelut ole saaneet sijaansa koululta: tilaa on riittänyt myös alayhdistyksille, harrastuskerhoille ja muillekin.

Ylioppilaskunta sai ensimmäiset toimitilansa koululta, kun Hervannan ensimmäinen rakennusvaihe eli Konetalo otettiin käyttöön kokonaan lukuvuonna 1973-74. Ylioppilaskunnan toimiston sijoittaminen aiheutti jonkin verran päänvaivaa. ”1970-luvun puolivälin tienoilla ei tullut kuuloonkaan, että opintokanslia ja ylioppilaskunta olisivat olleet vierekkäin”, kuvaili TTKK:n entinen hallintojohtaja Seppo Loimio. Toimisto ei päässytkään aluksi paraatipaikalle: ylioppilaskunta toimi vuonna 1974 kahdessa huoneessa Konetalon kolmannessa kerroksessa. ”Vähän siellä sivummalla”, luonnehtii Seppo Loimio.

Ylioppilaskunnan pääsihteeri luonnehti ensimmäisiä hervantalaisia toimistotiloja ”suorastaan ruhtinaallisiksi” vuoden 1974 toimintakertomuksessa. Korkeakoululle maksettiin toimistotiloista ”varsin kohtuullista” vuokraa – 200 markkaa vuodessa kahdesta huoneesta.

Ylioppilaskunta katseli kuitenkin tuoreeltaan tulevaan: suunnitteilla olevasta toisesta rakennusvaiheesta eli sähkötalosta pyydettiin tiloja myös opiskelijoille ja niitä lohkaistiinkin pohjapiirroksesta heti 136 neliötä. Ylioppilaskunnan toimisto muutti sähkötaloon vuonna 1979 – sähkötalon avajaisia oli vietetty vuotta aiemmin.

Toimisto palasi Konetaloon, omalle käytävälleen suurten luentosalien taakse 1980-luvulla. Tuona aikana toimiston työntekijämäärä kasvoi niin, että Konetalon tilat ehtivät käydä ahtaiksi ennen kuin niistä päästiin siirtymään päärakennukseen vuosien 1996 ja 1997 taitteessa. Viimeisinä vuosinaan toimisto oli jo siirtynyt palvelemaan opiskelijoita melkein kokopäiväisesti: päivittäinen aukioloaika oli 8.30 –16.00. Vielä joitakin vuosia aiemmin aukioloaika oli ollut molemmista päistä pari tuntia lyhyempi.

Päärakennuksessa ylioppilaskunta on saanut helposti opiskelijoiden saavutettavan palvelutiskin opintotoimiston viereen. Omalla käytävällään palvelutoimiston lähettyvillä on tilava kahvi- ja kokoushuone sekä sihteereiden ja hallituksen jäsenien työhuoneita. Vuonna  2002 tilat ovat edelleen laajentuivat, kun ”ylioppilaskunnan käytävänä” tunnetun käytävän varrelta vapautui pari muussa käytössä ollutta työhuonetta.

Korkeakoulu suhtautuu tilojen tarjoamiseen hyvin mutkattomasti, ja harrastekerhojen ja kiltojen toiminnan helpottaminen on yksinkertaisesti tapa tehdä TTY:stä mukava opiskelupaikka, tapa luoda talon henkeä. Parasta opintoneuvontaa saa usein kiltahuoneella opiskelukavereilta. Opiskelijat otetaan yksinkertaisesti mukaan korkeakoulun tilojen sijoittelussa toteutuvaan ”tossuetäisyys”-poliitikan piiriin: luentosaleihin, työhuoneisiin ja ravintoloihin on päästävä kuivin jaloin sisäkengillä, miksei siis opiskelijoidenkin palvelu- ja oleskelutiloihin.

Ylioppilaskunta maksaa korkeakoululta saamansa hyvän kohtelun - hyvällä kohtelulla. Lahjatilojen vastineeksi teekkareista irtoaa työvoimaa monenlaisiin talkoisiin. Opiskelijoita onkin nakitettu niin tiivistämään Konetalon ikkunoita kuin muuttamaan pikavauhtia irtaimistoa Tietotekniikkataloon sen valmistuttua vuoden 2001 lopussa.