Koja

Kirjaudu sisään »

Killat ja kerhot 1965-2002: Blebeijit

tammikuu, 1967

Kävipä vuonna 1967 niin, että mukavan teekkarikaveriporukan jäsenistä eräs tuli valituksi ylioppilaskunnan raatiin. Hieno juttu sinänsä, mutta valitettavasti se johti siihen että tämä yksilö ylpistyi eikä enää oikein arvostanut hauskanpitoa eikä edes vanhoja kavereitaan. Päinvastoin, pikkupolitikointi ja muu tärkeily astui etusijalle. Tämä ikävä tapaus sai porukan hoksaamaan, että ylioppilaskunta on ikäänkuin hakoteillä, tarvitaan taho joka keskittyy nimenomaan kadun teekkareiden asioihin ja lisäksi myös tietysti hauskanpitoon: syntyi Blebeijikerho. Nimessä voi hoksata tiettyä yhtäläisyyttä plebeijeihin ja se ei olekaan sattumaa.

Alusta asti on ollut tapana, että jäsenet valitaan ihan itse, näin ei mukaan tule vain omaa etuaan ajavia pyrkyreitä eikä toisaalta myöskään vapaamatkustajia, koska kun joukko pysyy sopivan kokoisena niin kaikille väkisinkin tulee yhteisvastuuta riittävä määrä. Korkeakoulun väljentynyt sisäänottopolitiikka on tehokkaasti varmistanut että riittävä määrä kadunomaisia teekkareita aloittaa opintonsa vuosittain, joten liian suppean rekrytointipohjan tuomia ongelmia ei toistaiseksi ole ilmennyt. Tiivis yhteistyö ja yhteishenki on ollut leimallista koko olemassaolon ajan. Tätä yhteishenkeä luovat ja ylläpitävät omalta osaltaan yhteiset projektit, kuten esimerkiksi Wappulehtien toimitus, yhteiset harrastukset, kuten esimerkiksi kaukalopalloilu, sähly ym. liikunnalliset ja muut puuhastelut, kuten myös yhteinen kekkeröinti, joiden kohokohtina ovat vuosittaiset vuosijuhlat sekä kesäjuhlat, joihin koko kautta aikain toiminnassa ollut jäsenistö kutsutaan perheineen. Näin myös tietous teekkariperinteistä tehokkaasti siirtyy aina uusille sukupolville. Tärkeänä on myös pidetty sitä, että ajoittain järjestetään aktiviteetteja myös muille kuin jäsenistölle. Tästä esimerkkinä jo perinteeksi muodostunut Tamppi Grand Prix fuksimessujen yhteydessä.

Toiminnan ulospäin näkyvin muoto on 1970-luvun alkupuolelta asti ollut Wappulehden toimittaminen, ensin oli Tamppaani, sitten muutama Gulliveri ja vuodesta 1978 alkaen Tamppi-niminen jokavuotinen julkaisu.

Blebeijien 35:n viiden vuoden olemassaolon aikana on onneksi tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, jopa ylioppilaskunnassa, ja kun pikkupolitikointi – tai onneksi ainakin puoluepolitikointi – on jäänyt vähemmän tärkeäksi toiminnan osa-alueeksi, on myös Blebeijeitä ollut silloin tällöin jopa hallitusvastuussa.

Koska tietoisesti on pidetty sopivana ett kyseessä on loppujen lopuksi lukumääräisesti suhteellisen pieni ja tiivis joukko, on ymmärretty yhteistyön merkitys ja siksi teekkareiden lisäksi on luotu ja ylläpidetty lämpimiä suhteita myös korkeakoulumme hallintoon sekä myös muuhun ympäröivään yhteiskuntaan –erityisesti panimoteollisuus on tuntunut aina hyvin mielenkiintoiselta kumppanilta.

(Kirjoittanut Bertil Blebiji)