Koja

Kirjaudu sisään »

Naiset osana teekkariyhteisöä

syyskuu, 2002

Naiset ovat olleet TTKK:ssa aina harvinaisuus. Ensimmäinen naisopiskelija aloitti rakennustekniikan opiskelunsa syksyllä 1967. Sen jälkeen naisten määrä on tasaisesti kasvanut. Esimerkiksi 1980-luvun puolivälissä kaikista perustutkinto-opiskelijoista naisia oli 12 prosenttia ja kymmenen vuotta myöhemmin 17 prosenttia. Vaikka naisten määrä on koko ajan kasvanut, naiset ovat kuitenkin edelleen selvänä vähemmistönä TTKK:ssa, sillä vuoden 2001 lopussa TTKK:ssa opiskelevasta 8 900 perusopiskelijasta naisia oli 1 700 eli 19 prosenttia. Uusiksi opiskelijoiksi hyväksytyistä naisia oli jo 23 prosenttia. Naisten määrä siis lisääntyy edelleen hiljakseen.

Selvästi naisvaltaisin ala TTKK:ssa on tekstiili- ja vaatetustekniikka, jossa naisia on yli 80 prosenttia opiskelijoista. Ympäristö- ja energiatekniikan opiskelijoista yli 60 prosenttia on naisia ja materiaalitekniikan lukijoista puolet. Arkkitehtuurin lukijoistakin jo lähes puolet on naisia. Vähiten naisia opiskelee konetekniikkaa (6 prosenttia), automaatiotekniikkaa (8 Prosenttia), tietoliikenne-elektroniikkaa (7 prosenttia) ja tietotekniikkaa (9 prosenttia).

Vaikka naiset ovat opiskelijatilastoissa selvänä vähemmistönä, he ovat kuitenkin aktiivisesti mukana opiskelijatoiminnassa. Naisia on paljon esimerkiksi ylioppilaskunnan ja kiltojen luottamustehtävissä sekä edustajistossa. Ensimmäiset naiset ylioppilaskunnan hallitukseen valittiin vuonna 1973. Seuraavan kymmenen vuoden ajan hallituksessa oli tavallisesti yksi nainen. 1980-luvun puolivälissä tapahtui kuitenkin käänne naisten lukumäärässä ylioppilaskunnan hallituksessa. Vuosien 1985 ja 1986 hallituksissa istui kummassakin peräti viisi naista. Näinä vuosina naisia oli hallituksen jäsenistä puolet. Näiden huippuvuosien jälkeen naisten määrä on vakiintunut kahteen tai kolmeen. Kuitenkin vuonna 1995 hallituksen jäsenistä neljä ja vuotta myöhemmin viisi oli naisia.

Naisia on ollut hallituksessa kaikilla vastuualueilla, eniten kuitenkin kulttuuri-, sosiaali-, tiedotus- ja kansainvälisten asioiden hoitajina. Kaksi kertaa nainen on ollut varapuheenjohtaja, kaksi kertaa talousvastaavana ja vain kerran nainen on vastannut  liikunta-asioista. Vaikka naisia oli ollut ylioppilaskunnan hallitutuksessa jo vuodesta 1973, aloitti ensimmäinen nainen puheenjohtajana kuitenkin vasta vuonna 1991, kun Paula Tikkanen aloitti hallituskautensa. Ylioppilaskunnassa hallituksessa on vuoteen 2002 mennessä ollut yhteensä viisi naispuolista puheenjohtajaa.

Siihen nähden, että naisia on kaikista opiskelijoista vain noin 20 prosenttia, on naisten määrä suuri myös edustajistossa. 1980-luvulta lähtien naisedustajien määrä on vakiintunut 30-40 prosenttiin kaikista edustajista. Naisilla on ollut prosentuaalisesti miehiä paremmat mahdollisuudet tulla valituksi. 1970-luvun lopusta lähtien usein jopa yli puolet ehdokkaaksi asettuneista naisista on tullut valituksi edustajistoon. Ensimmäinen edustajiston naispuheenjohtajana oli Sohvi Mäkinen vuonna 1994. Kaikkiaan edustajistossa on vuoteen 2002 mennessä ollut viisi naispuheenjohtajaa.

On kiinnostavaa pohdiskella syitä naisten aktiiviseen osallistumiseen. Samanlainen ilmiö - sukupuolinen vähemmistö on hyvin edustettuna opiskelijaelämässä - on havaittavissa esimerkiksi hoitoalan oppilaitoksissa, joissa valtaosa opiskelijoista on naisia, mutta miehet ovat aktiivisia opiskelijatoiminnassa.

Ehkä teekkariyhteisö on kannustanut naisia osallistumaan, koska toimintaan on luonnollisesti haluttu kummankin sukupuolen edustajia. Naisia on haluttu tuomaan väriä ja naisnäkökulmaa. Koska naiset ovat koululla vähemmistönä, on sukupuolen ansioista saattanut erottua massasta, mikä on saattanut vaikuttaa luottamustehtävään valitsemiseen. Tutkimatta on esimerkiksi se, että ovatko naisopiskelijat aktiivisia äänestämään nimenomaan naista edustajistoon. Pelkillä naisten äänillä naisia tuskin on valittu, eli miehetkään eivät ole karsastaneet äänestää naista.

Toisaalta naisilla, jotka ovat hakeutuneet opiskelemaan miehiselle alalle, on kovuutta myös kantaa vastuuta. Luottamustoimet eivät aina ole pelkästään hauskoja, vaan niissä tarvitaan tunnollista puurtamista ja vastuun kantamista. Yksi syy naisten aktiiviseen osallistumiseen saattaa olla naisten sosiaalinen luonne ja halu olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Naiset haluavat itse osallistua ja vaikuttaa.

Toim. huom. Ylläoleva artikkeli on kirjoitettu vuonna 2002.