Koja

Kirjaudu sisään »

Teekkarien henkinen elämä: Lauluperinne 1965-2002 - Wirsu

maaliskuu, 2000

Toim. huom. Allaoleva artikkeli peräisin vuoden 2002 historiikistä "Koskessa kastetut: Teekkarieloa Tampereella 1965-2002"(Kirjoittanut Juho Kuusinen, v. 2000 Wirsutoimikunnan jäsen ja Koneenrakentajakillan puheenjohtaja vuonna 1998)

WIRSU on Suomen koneteekkareiden yhteinen laulukirja, joka Kansallisarkiston tietojen mukaan ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1979 (Tekijät: Mikko Erkkilä, Olli Karavirta ja Heikki Andersson, julkaisijana Tampereen teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta - Konekilta). Kuudes painos on ollut käytössä vuodesta 2000. Wirsu on viime aikoina tehty yhteistyössä Otaniemen Koneinsinöörikillan, Tampereen Koneenrakentajakillan, lappeen Rannan Koneenrakennuskillan ja Oulun yliopiston Koneinsinöörikillan kesken. Niinpä tämä punainen ja kestävä jokaisen suomalaisen koneteekkarin laulukirja on tuttu ja yleinen näky korkeakoulukaupungeissa ympäri Suomen.

Wirsu on perinteisesti pakattu saunankestäviin kansiin. Kooltaan se on sopiva sujahtamaan esimerkiksi povitaskuun ja tarpeeksi laaja sisältääkseen lauluja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Yleisesti käytössä olevasta laulukirjasta löytyy aina helposti laulettavaa Suomen koneteekkareiden tavatessa. Myös muuta opiskelijakansaa yritetään Wirsun avulla sivistää, ja niinpä sitä saakin hankkia edellä mainituista kontekniikan killoista.

Hyvin Wirsua ja sen olemusta kuvaa seuraava kuudennen painoksen alkusiivuilla oleva teksti: "Pitkään on yleisesti ollut vallla käsitys, että ajatus Wirsusta perustuu tunnettuun italialaiseen sanontaa: A far l'amor di sera Ci voul le ragazette. Eli jos haluat lauleskella iltaisin, on oltava Wirsu matkassa. 1990-luvun alkupuolella tiedeyhteisö hätkähti, kun ukrainalainen arkeologi Kupan Padenko toi julki väitteen, jonka mukaan Wirsu olisi tullut jo aiemmin Maan päälle Orionin tähdistöstä tulleiden vierailijoiden mukana. Viimeisin läpimurto tapahtui, kun eräs Wirsutoimikunnan jäsen löysi vanhasta sanomalehdestä kuvan, jossa miljoonat kiinalaiset heiluttelivat aukiolla tutun näköistä punaista kirjaa. Olisiko Wirsu sittenkin osa jotain suurempaa kokonaisuutta? Wirsutoimikunta oli jo lähteä Kiinaan tutkimaan mysteeriä, mutta määrärahojen puutteessa päättikin tehdä uuden laulukirjan. Punaisen kirjan, jonka teesit voisivat houkutella yhä enemmän uusia ihmisiä suurille aukioille päästelemään ilmoille suuria ajatuksia.

Wirsun kuudes painos pyrittiin laatimaan käyttäjiensä tarpeita vastaavaksi. Uusia lauluja keksittiin jatkuvasti ja parhaat niistä jäävät ihmisten mieliin pitkäksikin aikaa. Mutta vanhassa vara parempi: perinteisiäkin teekkarilauluja lauletaan edelleen. Lopputulos on lajitelma elävää laulukulttuuria. Täytyy myös muistaa, ettei muutaman mölyapinan ryhmä yksin synnytä laulukulttuuria. Se syntyy meidän kaikkien laulajien yhteistyönä.

Eli ohjeena mainittakoon: "Jos tuntuu Siltä, niin kaiva opus taskustasi, viritä ääni sopivaksi katsomallasi tavalla ja anna kirjan ajatusten valua silmiesi ja äänihuultesi kautta ympäristön arvioitavaksi. Teekkari näet laulaa mieluummin kuin hyvin. Viihdyttäkää itseänne ja toisianne!"

Vaikka Tampereella julkaistaan myös ylioppilaskunnan omaa laulukirjaa, Rasputinia, eivät kirjat ole toisensa korvaavia kilpakumppaneita. Jokainen valveutunut teekkari omistaa oman versiona kummastakin näistä mainioista laulukirjoista. Ja kuten aikaisemmin kävi ilmi, on Wirsu valtakunnallisesti levinnyt laulukirja, joten sitä ei pitää vain Tampereen Koneenrakentajakillan (jonka historia on muuten ylioppilaskuntamme historiaa pidempi..) omana kyhäelmänä.

Toivottavasti laulperinne voi jatkossakin hyvin ja kehittyy entisestään. Ei ole tarkoituksenmukaista, että jokaisessa välissä lauletaan vain vanhoja wirsiä, vaan tärkeä osa laulukulttuuria on uusien ajattomien ja ajankohtaistenkin laulujen sanailu ja kehittely. Odottakaamme innolla tulevien sukupolvien sanannikkareiden kirjoittamia uusia teekkareiden ikivihreitä, jotka Wirsun seuraavien painosten sivuilla aikanaan jäävät tulevien sukupolvien laulettavaksi.