Koja

Kirjaudu sisään »

Nääspeksi - interaktiivista lavaliikuntaa

elokuu, 1994

Toim. huom. Allaoleva artikkeli peräisin vuoden 2002 historiikistä "Koskessa kastetut: Teekkarieloa Tampereella 1965-2002"

Tamperelaista speksiperinnettä yritettiin ensimmäistä kertaa käynnistää vuonna 1994. Puuhamiehinä toimineet Jarmo Palviainen ja Riku Aho ideoivat aiheeksi syvänpunaista työläishenkeä, ja tarkoituksena oli saada esitys valmiiksi ylioppilaskunnan 22-vuotisjuhliin. Yritys kuitenkin kaatui miesten kiireisiin ylioppilaskunnan hallituksessa, ja speksihenki jäi pulloonsa vielä neljäksi vuodeksi.

Tammikuussa 1998 perustetun TTKY:n kulttuurijaoston yksi päätavoite oli oman speksin saaminen Tampereelle. Keväällä järjestettyyn speksisaunailtaan saapui jo lupaavan kokoinen joukko kiinnostuneita, ja lisää innostuneita ilmoittautui syksyllä, kun kulttuurijaoston vpj Outi Kaikkonen, useita Teekkarispeksin kiertueita järjestänyt teekkarivastaava e.v.p. Sami Sahala ja teekkarivastaava Jarkko Kailanto kirjoittelivat aiheesta Anturiin ja muutenkin levittivät sanaa.

Samaan aikaan toisaalla Tampereen lääkisläiset olivat puhuneet speksiperinteensä uudelleen käynnistämisestä. Kiinnostuneiden joukko oli kuitenkin vähäinen, ja edellisen speksin kokeneet kovaa vauhtia valmistumassa. Kun tieto teekkareiden yrityksestä kantautui, uskaltautui Hannu Vessari tiedustelijaksi teekkareiden ensimmäiseen speksikokoukseen joulukuun 1998 alussa. Muut kokouksen osanottajat olivat enimmäkseen wanhoja tai hieman nuorempia teekkariaktiiveja, joille oma speksi oli pitempiaikainen haave. Heistä läheskään kaikki eivät ikinä päätyneet mukaan speksiin, ja nekin, jotka päätyivät, olivat vielä tässä vaiheessa hieman haluttomia sitoutumaan. Alustavaa työnjakoa saatiin kuitenkin tehtyä, aiheeksi päätettiin Hamlet ja esitysajaksi wappu. Koko illan speksistä ei kukaan uskaltanut puhua, vakaa aikomus oli tehdä ensimmäisestä speksistä lyhyempi ”harjoituskappale”.

Helmikuussa 1999 perustettiin Interaktiivisten Viihdenäytelmien Yhdistys, jonka kutsumanimeksi kuitenkin samantien vakiintui NääsPeksi – jo 1994 käytetty nimi. Näyttelijöiden löytämiseksi järjestettiin improvisaatiokurssi, ja helmi-maaliskuun taitteessa pidetyssä rekryillassa speksi alkoi saada muitakin kasvoja. Enin osa speksiläisistä oli muutenkin monessa aktiivisia teekkareita, lääkisläisiä tuli mukaan vajaa kymmenen. Ohjaaja Teemu Ojala löydettiin ohjaajaksi yliopiston draamalinjalta.

”Kun Shakespeare aikoinaan kirjoitti Hamletin, se oli tarkoitettu aivan tietyille näyttelijöille... Nyt me sitten tehtiin tämä...” 26.4.1999 NääsPeksi näki maailmanensi-iltansa. Hamlet – Räävitön murhenäytelmä oli täydellinen esimerkki siitä, miten joskus pelkkä usko riittää asioiden materialisoitumiseen. Kukaan ei oikeastaan tarkalleen tiedä, miten Hamlet syntyi. Kaikki tapahtui kovin nopeasti: vaivaisessa kahdessa kuukaudessa kirjoitettiin käsikirjoitus ja biisien sanoitukset, harjoiteltiin vimmatusti ja olipa aikaa viikon pääsiäislomaankin! Speksin kestosta ei kenelläkään ollut oikein havaintoa, ja niin raina venyi vaivihkaa koko illan speksiksi. Puvustuksesta suurin osa lainattiin, lavastus oli viimeisen illan ihme ja neljä tanssityttöä ilmoittautui tuottajille lähes täytenä yllätyksenä noin viikkoa ennen ensi-iltaa. Viimeisenä iltana kenraalissa kuitenkin aivan kaikki meni pieleen ja ihmiset hermostuivat.

Hamletissä näkyi käden jälki, ja silti tai ehkä juuri siksi yleisö oli vähintään yhtä myyty kuin sali. Jos oli alkuperäinen budjetti ollut vain viidesosa oikeasta toteumasta, oli yleisön määräkin arvioitu täysin pieleen. Huolimatta eksoottisista esiintymisajoista – ensi-ilta maanantaina ja toinen näytös klo 23.00 tiistaiyönä – molempina iltoina kerättiin ovella lippuja pois katsojilta, jotta ne voitaisiin myydä uudelleen.

Ollako vai eikö olla päätyi NääsPeksin osalta yksimieliseen Olla:an. Kevään speksiruuhkan välttämiseksi NääsPeksin esitykset päätettiin kuitenkin siirtää syksyyn, ja niinpä heti Hamletista (tai ehkä sen kaatobileistä) toivuttua alkoi uuden speksin valmistelu. Marraskuussa 1999 tehtiin Matka maailman ympäri – Laukussa piimät ja leipää korvassa. Tuottajisto laajeni lähinnä kiinnostuneiden lukumäärän vuoksi nelihenkiseksi. Muutenkin speksiläisten määrä kasvoi ja vakiintui seitsemään-kahdeksaankymmeneen, joista vajaa kolmannes on lääkiksestä.

Matka maailman ympäri ulottui Ouluun ja Helsinkiin. Katsojamäärät olivat pieniä, mutta varsinkin oululaiset innostuivat kovin NääsPeksin omaleimaisesta, räväkämmästä tyylistä. Tuottajiston tervehdys speksin aluksi oli ensimmäistä kertaa teemallinen pienoisnäytelmä. Jukka Bros. Ensiesityksensä sai myös Speksikonsertto , ja Matkan pienimuotoinen NachSpeksi aloitti nopeasti kasvavan sarjan.

Syksy 2000 käynnistettiin 25.8. ensimmäisillä Loviisanpäivillä, joista tosin käytettiin vielä tuolloin vaatimattomasti nimitystä kesätapaaminen. Juhlan todellista aihetta ei voitu kertoa, sillä Niskavuoren valloituksen aihe oli vielä tuolloin salaisuus.

Pienenä speksiorganisaationa NääsPeksille on alusta lähtien ollut hyvin tyypillistä, että kaikki tekevät kaikkea. Tuottajat ovat käsikirjoittaneet, näyttelijät ovat lavastaneet ja puvustaneet, pikkurooleja on täytetty lavastajilla, bändiläisillä tai tanssijoilla ja kaikkien erikoistaidot (lasson/poin pyöritys, jonglööraus, stunt-temput...) on pyritty käyttämään hyväksi. Kaikesta huolimatta vastuualuerajojen yli tutustuminen on osoittautunut vaikeaksi. Luojan kiitos, perinteeksi eivät kuitenkaan jääneet Niskavuoren massiiviset lavasteet, jotka äänentoistoon yhdistettynä vaativat kiertueen kuljetuskalustoksi kuorma-auton ja kahdessakin mielessä hajottivat speksiporukan aina roudaustilanteissa.

Siinä missä kaksi ensimmäistä NääsPeksiä olivat sketsimäisempiä, Niskavuoren valloitus ja Oidipus – Taru Zorbasten herrasta, syksyn 2001 tuotos, olivat jo kypsempää, yhtenäisempää speksiä. Kokemuksen kertyminen näkyy niin lavalla kuin sen takanakin. Alusta asti mukana olleista kymmenkunta - heidän joukossaan ohjaaja Ojala - on edelleen mukana, kun viidettä NääsPeksiä käynnistetään syksyksi 2002. Tuottajisto on ensimmäistä kertaa pelkästään teekkareista koostuva, mutta yhteistyötä lääkisläisten kanssa tuskin tosissaan kyseenalaistaa enää kukaan.

Speksin vakiintuminen Tampereelle näkyy myös kerhon toiminnassa. Oman kerhohuoneen saaminen alkuvuodesta 2001 mahdollisti suunnitelmallisemman toiminnan erityisesti puvusteiden ja tarpeiston uudelleenkäytössä. Kerhohuone eli ”Backstage” toimii myös kokous- ja biletilana, mikä ehkä auttaa toiminnan ympärivuotistamisessa. Improkurssin ja speksiprojektin vahva keskittyminen syksyyn jättää helposti kevään aika tapahtumaköyhäksi. Edustus Akateemisessa MM-kyykässä ja Kaikkien speksien tapaamisessa, vierailevien speksien kiertuejärjestelyt sekä improiluesiintymiset erilaisissa tapahtumissa ovat yhdistäneet speksiläisiä kevätaikaan. Toivottavasti uuden perinteen aloitti wappuna 2002 Pikku kakkosen puistossa järjestetty improilukeikka, joka keräsi pitkälti toistasataa katsojaa.