Koja

Kirjaudu sisään »

Teekkarijäynät tehdään hyvällä huumorilla (1965-2002)

Toim. huom. Allaoleva artikkeli peräisin vuoden 2002 historiikistä "Koskessa kastetut: Teekkarieloa Tampereella 1965-2002"

Teekkaritempausten lisäksi teekkarikulttuuriin kuuluu oleellisesti myös teekkarijäynät. Jäynät ovat tavallisesti yksittäisten teekkareiden tai alayhdistysten toteuttamia.

Teekkarijäynän olemus on ilkikurinen, mutta hyväntahoinen. Usein jäynä on sopivaisuuden äärirajoilla liikkuva tapahtuma, laite tai oivallus. Hyvä jäynä ei tosimielessä ota kantaa uskontoon eikä politiikkaan. Hyvä jäynä ei solvaa, rienaa, irvaile, turmele, varasta tai tuhoa. Se ei aiheuta kenellekään taloudellisia, henkisiä tai fyysisiä vaikeuksia. Seuraavassa esitellään joitakin vuosien varrella toteutettuja jäyniä.

Seuraavaat  jäynät on mukaeltu 1997 vuoden historiikista:

Kevättalvella 1992 pari teekkaria ja yksi arkkitehtiopiskelija kyllästyivät koulumme ainaiseen tilan puutteeseen ja alkoivat hahmotella vauhdittajaa uusien tilojen valmistumiselle. Arkkitehti piirsi ja laski ja teekkarit toteuttivat melkoisen näkyvän jäynän, jossa kerrottiin TTKK:lle vihdoinkin tulevasta uudesta rakennuksesta. Laskelmat olivat lähellä myöhemmin oikeaksi osoittautuneita kustannuksia, eikä itse suunniteltu talokaan hullummalta näyttänyt. Uutinen meni läpi valtakunnan merkittävimpiin sanomalehtiin läpäisten siis myös STT:n tarkastukset. Aamulehti ennätti ensimmäisenä painaa suuren uutisen ja seuraavana päivänä muidenkin uutisoidessa aihetta oli jo Aamulehdessä luettavissa korjaus sekä pieni ripitys teekkareiden kolttosista. Tapahtuman johdosta Aamulehti suhtautuikin usean vuoden ajan melko nuivasti teekkareihin ja varsinkin wapputempauksiin. Siinä mielessä jäynä oli hieman epäonnistunut, mutta muuten kyllä erittäin hyvin toteutettu ja onnistunut.

Kevään 1991 jäynäkisan voittajat kuvaavat omaa jäynäänsä seuraavasti: ”Julkaisimme Hervannan Sanomissa ilmoituksen viinahuutokaupasta korttelipoliisin tiloissa. Tärpätin toivossa useita kymmeniä janoisia olikin saapunut Hervannan korttelipoliisin tiloihin ilmoitettuna aikana. Mediacoverage tällä jäynällä oli tamperelaisittain melkoinen. Hervannan Sanomissa juttua puitiin ihan tosissaan, ja tässä yhteydessä totesimmekin sarvikuonon olevan erittäin seksikäs eläin. Myös paikalliset PTV:n uutiset varoittelivat ihmisiä menemästä ostoksille korttelipoliisin luokse. Cupolassa pidetyissä kekkereissä julkistettiin jäynäkisan voittajat, ja kaikkien muiden ihmetykseksi voitimme ensimmäisen palkinnon. Palkinto muuten oli pottu Fernet Branca -merkkistä tärpättiä, joka tosin jouduttiin noutamaan Hervannan korttelipoliisilta. Herrasmiehinä kävimme vaihtamassa putelin Tamppiin. Jussi joi pois.”

Keväällä 1990 muutama teekkari oli varustautunut tummilla haalareilla, hiustenkuivaajalla, pingismailalla ja Lada-merkkisellä liikkumisvälineellä. Siviilimallin Lada ajettiin Hervannan valtaväylälle Kesoilin paikkeille, ja leikki saattoi alkaa. Tummiin haalareihin pukeutunut teekkari heilui muina miehinä osoitellen hiustenkuivaajalla vastaantulevan liikenteen suuntaan. Suomalaiset autokuskit reagoivat tyypillisellä tavalla – ajonopeudet laskivat selvästi. Hieman edempänä olivat seuraavat herrat odottamassa. Yhdellä heistä oli kädessään punainen pingismaila, jolla hän huitoi kovasti ohimeneville autoille. Kun autoilija sitten huonoa omaatuntoa potien harmistuneena pysähtyi valmiina esittämään ajokortin ja rekisteriotteen, kuului teekkareiden vastaus: ”Olettekos te nähneet meidän pingispalloamme?” Tarina kertoo leikin loppuneen siihen, kun yksi auto osoittautui liikkuvan poliisin siviilikärryksi. Sitä tarina ei kerro, kuinka paljon poliisit tunsivat kollegiaalista lämpöä teekkareita kohtaan…

Vaikka jäynät tavallisesti ovat pienen porukan suunnittelemia ja toteuttamia, on ylioppilaskuntammekin ainakin kerran innostunut jäynäämään. Keväällä 1987 Blebeijit viettivät 10-vuotisjuhliaan ja ylioppilaskunta muisti heitä suurelle lekalla sanojen kera: ”Saatatte tarvita sitä vielä.” Daamit lähettiin etukäteen B-kerhotilalle illan suuria syntymäpäiväjuhlia varten ja pian tuli kerholta kimmastunut soitto: ”Ei sinne pääse sisälle kun siellä on tiiliseinä!”. Kun herrat itse saapuivat epäuskoisina paikalle tilannetta tarkistamaan, paljastui iloinen yllätys: ylioppilaskunnan edustajat, tarkemmin sanottuna J. Teerimäki, oli muurannut kerhon eteiseen tulevan tiiliseinän. Nyt löytyi lekallekin käyttöä. Vastaavasti Blebeijit muistivat ylioppilaskuntaa purkinavaajalla TTKY:n vuosijuhlassa seuraavana syksynä.