Koja

Kirjaudu sisään »

Kiertolaiselämästä Gorillaan ja takaisin

tammikuu, 1973

Kirjoittanut Yrjö Taivainen

Kirjoittaja toimi vuosina 1975 ja 1976 ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana.

Itsenäisyydenkadun Tekniikan museon vintillä ollut Teekkariklubin toiminta näivettyi pikkuhiljaa jo vuonna 1973. Poliittiset ryhmät rupesivat pitämään tilaisuuksia klubilla. Tiloja vuokrattiin kaikenkarvaisille teiniyhdistyksille. Riviteekkarit unohdettiin. Disco-illatkin olivat suositumpia paikallisten lukiolaisten kuin teekkarien keskuudessa. Lisäksi klubin hoidossa ilmeni taloudellisia epäselvyyksiä, ja illanvietot aiheuttivat ilkivaltaista häiriötä Tekniikan museolle. Lopuksi kaupunki ilmoitti tarvitsevansa tilat museon käyttöön.

Teekkareiden illanviettotapahtumat joutuivat kiertolaisen asemaan. T-iltoja järjestettiin eri ravintoloissa: Pirkanhovissa, Mansessa (Teatteriravintola), Jäähovissa ja Myssyssä. Ohjelmatarjonta oli yhteislaulutyyppistä olutmörinää, joka hoidettiin omin tai paikkakunnan trubaduurien voimin (Matti Heinivaho, Acre Kari). Näistä illoista itse kullakin on varmaan erilaisia muistoja. Mansesta muistuu viimeinen ilta, jonka ravintola oli auki. Illan kuluessa näppärät teekkarit päättivät hankkia muistoja ja auttaa suljettavan ravintolan muuttotouhuissa ja tanssin lomassa paiskasivat omasta mielestään huomaamattomasti ravintolan sisustusta pihalle. Illan päätyttyä kuitenkin ulko-ovella odotti lautakasan päällä hovimestari, joka merkitsi jokaisen paikalla olleen nimen ylös. Suuresta pelkotilasta huolimatta jälkiseuraamuksilta kuitenkin vältyttiin.

Mitä kauemmin aikaa kului oman klubin sulkemisesta, sitä ruusuisemmat muistot siitä kukoistivat. Teekkarit yhtenä äänenä vaativat omia illanviettotiloja. Asia oli varmasti ainoa, josta ylioppilaskunnan eri poliittiset ryhmätkin olivat todella samaa mieltä. Ylioppilaskunta toimi varsin aktiivisesti omien tilojen hankkimiseksi. Aluksi lähestyttiin omia taloudellissosiaalisia taustajärjestöjä Opiskelijatukea, Asuntolasäätiötä ja YTHS:ää. Tiloja etsittiin kissojen ja koirien avulla. Varsin lähellä oli paikan saaminen YTHS:n tiloihin Yliopiston naapuriin. Kuitenkin teekkarit jäivät nuolemaan näppejään. Lääketieteen opiskelijat sen sijaan onnistuivat klubitilansa kiinteistöstä saamaan. Alkon paikallisjohtajat suhtautuivat lisäksi varsin kielteisesti anniskelupaikkojen lisäämisajatuksiin Tampereella, olihan Alkon Rosendahl tulossa tuhansine anniskelupaikkoineen. Suljetuille klubeille ei missään nimessä olisi myönnetty anniskelulupia.

TTKY:n pääsihteeri sai aikanaan vihiä vanhan verkatehtaan kiinteistön vuokrausmahdollisuudesta. Yhteydenotot verkatehtaan johtoon tehtiin välittömästi. Tiloja ei kuitenkaan suostuttu vuokraamaan ravintolaa varten, eikä missään nimessä Teekkariklubitoimintaa varten. Ne osat, joita ylioppilaskunta oli havitellut verkatehtaan kiinteistöstä, verkatehdas vuokrasi Opiskelijoiden hankintapalvelu Oy:lle. Tosin opiskelijoiden kanssa kyseisellä yhtiöllä ei ollut mitään tekemistä. Ko. yhtiö sai luvan myös harjoittaa ravintolatoimintaa kiinteistössä. Tässä vaiheessa ylioppilaskunta yritti vielä vuokrata verkatehtaalta omia tiloja siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ainoaksi mahdollisuudeksi päästä kyseisiin tiloihin oli lyöttäytyä jonkinlaiseen yhteistyöhön tilat vuokranneen yhtiön kanssa. Pitkien neuvottelujen jälkeen ravintolatoimintaa varten perustettiin Oy Ravintola Gorilla Ab, jonka osakkaina olivat Opiskelijoiden hankintapalvelu, TTKY ja kaksi ravintola-alan ammattilaista. Osakeyhtiömuoto ravintolatoiminnalle vaadittiin ylioppilaskunnan puolelta. TTKY lähti kyseiseen ravintolatoimintaan vain pääomasijoituksella, joka oli noin 20 000 markkaa. Monien byrokraattisten vaikeuksien jälkeen toiminta lähti vihdoin käyntiin.

Tieto liki omasta ravintolasta innostutti teekkarit. Musiikki oli illanvietoissa pääsääntöisesti elävää. Vierailevia tähtiä oli jos monen moista Anita Hirvosesta Sleepy Sleeppersiin. Rockin suomenmestaruuskisatkin pidettiin kerran Gorillan tiloissa. T-illat pyörivät normaalisti ja killat pitivät tilaisuuksiaan ravintolan yhteydessä olleessa saunatilassa. Paikka oli erittäin suosittu, ja se vei asiakkaat muista kaupungin nuorisoravintoloista. Suosiosta oli omat haittansa. Keskenkasvuiset taas kerran tunkivat teekkareiden apajille. Lisäksi muiden ravintoloiden kateus asiakkaiden menetyksen myötä tuntui kaikissa kontakteissa ulospäin. Kaikki kauneus on kuitenkin katoavaista ja maan suurin keskiolutravintolakaan ei ole ikuinen.

Kun ravintolatoiminta perustettiin osakeyhtiöpohjalle TTKY:n vaatimuksesta, oli jo epäilys muiden osakkaiden ammattitaidosta. Alusta lähtien talouden hoitamisessa oli leväperäisyyksiä, jotka kuitenkin ylioppilaskunnan vaatimuksesta laitettiin kuntoon. Toimitusjohtajakin vaihdettiin tarpeen vaatiessa. Ravintola joutui varsin pian viranomaisten tarkkailun alle, koska yhden osakkaan taustahenkilöt toimivat omissa bisneksissään laillisuuden rajoilla. Jälkiviisaana ihmettelen vain, miksi viranomaiset panttasivat ylioppilaskunnalta tuiki tärkeitä tietoja. Jossain vaiheessa vuoden 1978 keväällä keskiolutoikeudet sitten evättiin, eikä toiminta limudisko-ruokalaperiaatteella enää kannattanut. Teekkareiden oli taas mukauduttava kiertolaisiksi Tampereen yöelämään.

Ravintolatoiminnan lopettaminen aiheutti sitten aikanaan sotkujen selvittämisen raastuvassa ja hovioikeudessa. Ylioppilaskunnan edustajina osakeyhtiön hallituksessa olleet teekkarit todettiin kuitenkin syyttömiksi mihinkään laittomuuksiin, ja heidät vapautettiin kaikista syytteistä.

Ainoan tuomion ylioppilaskunta ja samalla allekirjoittanut saivat Gorillan toiminnan aikana, kun T-iltaan pääsi kaksi siviilipukuista poliisia ilman opiskelijakorttia. Kyseessä oli ”törkeä” huviveropetos (1,60 mk), joka todettiin sittemmin Tampereen raastuvassa 5 x 10 markan sakon arvoiseksi.

Taloudellisesti TTKY menetti Gorillan vuoksi osuuspääomansa ja oikeudenkäyntikulut, jotka yhteensäkin olivat varsin vaatimatonta luokkaa. Ravintolatoiminnan aikana ylioppilaskunta keräsi erinäisillä lipputuloilla varmasti vastaavan summan kassaansa. Lisäksi kyseisen toiminnan kahden vuoden aikana pystyttiin tarjoamaan teekkareille, ylioppilaskunnalle, killoille ja harrastuskerhoille varsin hyvä illanvietto- ja tilaisuuksienpitopaikka. Kokonaisuudessaan Gorillan taru oli opettavainen ylioppilaskunnan aktiiveille ja varsinkin talousministereille, jotka saivat tietoa raa’asta yrityselämästä jo opiskeluaikanaan.