Koja

Kirjaudu sisään »

Pääsihteeri ja suuri suu

marraskuu, 2001

Elettiin noin vuotta 2001, jolloin olin ylioppilaskunnan pääsihteerinä. Tilanne oli ollut, että Suomi, Eesti, Latvia ja Liettua olivat aiemmin järjesteet isoja yliopisto-opiskelijoiden urheilukilpailuja eli  SELL-kisoja. Ne oli ennen sotia olleet isot kilpailut, mutta ne oli jotenkin hyytyneet tuohon Neuvostoliiton miehitykseen. Nyt niitä oltiin vahvasti virittelemässä vahvasti uudelleen. Opiskelijoiden liikuntaliiton liittokokouksessa syksyllä 2001 oli paikalla Tarton yliopiston delegaatio, jotka esittelivät, että meillä on tällaiset kisat seuraavan vuoden toukokuuna ja toivottiin, että paikalle tulisi mahdollisimman paljon suomalaisia. Silloin OLL:ssa yleisestikin vain pyöriteltiin silmiä ja katseltiin sinne sun tänne. Sitten eräs J. Hellman otti puheenvuoron TTKY:n puolesta ja taisin ihan puhujanpönttöön mennä sanomaan sen, että Tampereelta lähtee ainakin linja-autolastillinen ja haastoin muut ylioppilaskunnat mukaan. Meitä lähti linja-autolastillinen, saatiin sponsoroitu reissu aikaiseksi. Itse asiassa ”Tampere University of Technology” –huppari, joita on nykyään myynnissä, luotiin silloin, että saataisiin sponsoreille näkyvyyttä. Näkyvyyttä varten piti olla joku vaatekappale, johon sponsoreiden logot voi laittaa. Janne ”Junnu” Nyman teki paitaan sen logon yliopiston suostumuksella, ja minä vastaavasti hommasin hupparit ja t-paidat mahdollisimman halvalla. Niihin sitten printattiin sponsoreiden TOASin ja Juveneksen logot. Mentiin bussilla Tartoon, mukana oli pelkästään urheilijoita, sillä yhtään ”joukkueenjohtajia” ei otettu mukaan taloudellisista syistä. Ainoat ei-urheilijat olivat allekirjoittanut ja TurVoKeen puheenjohtaja. Meitä oli mukana 48 urheilijaa ja edellä mainitut kaksi toimihenkilö. Lentopallojoukkue, jalkapallojoukkue, salibandyjoukkue ja lisäksi joku yksilöurheilijoista olivat piruuttaan nimenneet minut valmentajakseen. Kisoissa kävi lopulta niin, että lentopallojoukkue voitti kovatasoisessa kilpailussa hopeaa ja salibandyjoukkue kultaa. Kun palkintojen jaon aika tuli ja minä sain paljon mitaleita, joku latvialaisen teknillisen yliopiston tyyppi oli kuulemma todennut, että ”Toi on kyllä monipuolinen valmentaja”.

Seuraavana vuonna kisojen järjestäminen Suomessa tuli ajankohtaiseksi, ja asia tuli käsiteltäväksi OLL liittokokoukseen. Pääsihteerin suuri suu oli jälleen vauhdissa ja ilmoille tuli siellä ilmoitus ”Kyllä me ne Tampereella järjestetään, kun te ette Helsingissä pysty”. Liittokokouksen jälkeen oli lakki varsin syvällä polvien alapuolella, kun menin hallintojohtajan Loimion huoneeseen ja totesin, että tuli vähän luvattua tällaista tuolla, että kai yliopisto lähtee tähän mukaan. Sepon kanssa ei tarvinnut kauaa jutella, kun yliopisto jo lähti varsin avokätisesti mukaan. Sitten palkattiin projektijohtaja siihen. Urheilijoita majoitettiin esimerkiksi Poliisikoulun tiloissa. Tapahtuman järjestäminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman yliopiston mittavaa rahallista tukea, joka annettiin vasta sen jälkeen, kun tapahtuma oli jo lupauduttu järjestämään.

SELL-kisojen aloituksen kannalta oli merkityksellistä, että saimme silloin vietyä sen bussilastillisen urheilijoita sinne Tartoon, sillä ne olivat kisojen uusi avaus. Sen jälkeen kisat ovat paisuneet nykyiseen mittaansa ja ovat nykyään käsittääkseni aika hyvä tapahtuma.

 

Koostettu pääsihteeri Jarno ”Osku” Hellmanin nauhoitetusta muistelusta